Aurinkorasvaa ja kylmää olutta

Perjantaisin Porto de Galinhasin valtaa odottava tunnelma- jo aamusta asti on erilainen vire. Perjantai on se päivä, jolloin kylä herää vastaanottamaan runsaasti lomailijoita, auringonpalvojia, etupäässä viikonlopunviettäjiä Recifestä, Pernambucon pääkaupungista. Aurinko porottaa kuumasti jo klo 6:00 aamulla. Heti kivuttuaan ensimmäiset metrit taivaanrannan yläpuolelle, hikipisarat nousevat valtaamaan aamulenkkeilijän kasvot. Edessä levittäytyy turkoosinsininen meri, valkoinen hienohiekkainen ranta, tuulessa huojuvat palmut ja aamutoimiaan aloittelevat rantanikkarit. Vastaan juoksee myös useita aamuvirkkuja surffareita, jotka ovat päättäneet voittaa aamun ensimmäiset aallot. Lämpömittari näyttää 29 astetta. Ei ollenkaan hullumpi aloitus päivälle.
Porto de Galinhas sijaitsee n.60km Recifen kaupungista etelään. Pieni kylä joka on viimeisten vuosien aikana kasvanut kovasti. Porto de Galinhas on hyvin tunnettu paratiisirannoistaan -paikka jossa jokainen (ainakin melkein) brasilialainen tahtoo jossain elämänsä vaiheessa vierailla. Hienohiekkaista rantaa on kilometritolkulla, lenkkeilijä löytää itsensä juoksemassa laskuvedenaikaan kovalta hiekalta, meren ääreltä. Auringonpalvojalle väri on taattu. Vuoden kiertoon mahtuu sadpäiviä keskimäärin 60, ja sehän tarkoittaa sitä että aurinko porottaa n.305 päivää vuodessa. Koillisen ilmasto on läpivuoden lämmin. Sateisin aika ajoittuu n.kesä-heinäkuulle, jolloin puhutaan talvesta. Perussateinen päivä alkaa yleensä tummalla taivaalla, hiukan ripsotellen tai voimakkaasti räpsytellen, joka aukeaa puolille päivin ja auringon lämmittäessä mittari kohoaa jälleen n.30 asteeseen. Kylmästä koillisen asukki ei koskaan kärsi -talvisin mittari laskee enimmillään 19 asteeseen. Illalla.
Tänään, joulukuun 2. päivänä puoliltapäivin mittari kohosi jo hurjiin 35 asteen lukemiin ja se tietää kesän alkua -kohti helteitä ja hikisiä päiviä. Onhan se hassua pohjoisen kasvattina elää paikassa missä on läpi vuoden lämmin, paremminkin kuuma. Olen kuullut monen monta kommenttia, monelta taholta ettei ihminen jaksaisi ainaista lämpöä, että jatkuvaan aurinkoonkin kyllästyy. Se on toisaalta totta -kun saapuu sateinen päivä se tuntuu maailman parhaimmalle pitkän aurinkoisen jakson jälkeen! Mutta. En silti vaihtaisi tätä lämpöä, tervehdyttävää aurinkoa, palmuja, merenrantaa niihin ihanaan neljään vuodenaikaan. Ne on ehdottomasti rikkaus, mutta se rikkaus ei niin kovin lämmitä syystuulen piiskaamaa kulkijaa, joka harppoo kolmen metrin askelia päästäkseen nopeammin perille.. Suomen vuodenajat useasti läpikäyneenä itseäni huvittaa Brasilialaisten hysteria sateen sattuessa (ainakin meillä täällä koillisessa), ensimmäisten pisaroiden tupsahtaessa maahan, jokainen juoksee kuin suuren hädän äärellä sateensuojaan -ja auta armias jos sattuu olemaan lapsi joka on VAARASSA kastua. Itse olen saanut kuulla tästä sadeasiasta monen monta opettavaa tarinaa, moittivia katseita ja sormen heristelyä -olen antanut lapsieni VAPAASTI juoksennella sateessa, ihan kastumisen uhallakin. Ja siinä on jo povattu ties minkälaista keuhkotauhtia seuraavalle päivälle. Puhumme kuitenkin sateesta 30 asteen lämpötilassa... Eiköhän meistä (suomalaisista)melkein jokainen ole jossain vaiheessa juossut ilkosillaan kesäsateessa ilman sen kummempia sairauksia?
Joulu. Sekin tulossa jo kovaa vauhtia -joululaulut soivat jo jokaisessa marketissa, ja vilkkuvat valot koristavat kylia ja kaupunkeja. Joulusta ja vuodenvaihteenjuhlista bloggailenkin ensi viikolla!