Nainen

Oletko ikinä ajatellut että oma naisidentiteettisi muuttuisi vaihtaessasi maata? Joku saattaa sanoa, että pöh, heikkoutahan se sellainen on -muuttua nyt ympäristön mukaan, huh hah hei. Ei, en minä.
Suomalainen nainen on vahva, kova, tarpeen tullen herkkä muttei lälly, tasa-arvoinen, sanavalmis, älykäs, tietäväinen, osaava ja tehokas. Olen kasvanut kodissa, missä opin paljon ja enemmän asioita. Opin vaihtamaan lampun, kokoamaan huonekaluja, tekemään puutöitä, maalaamaan, kuokkimaan kasvimaata, ompelemaan verhoja sekä vaatteita, kokkaamaan (no, jotenkuten), siivoamaan, pesemään pyykkiä, leikkaamaan hiuksia, hoitamaan lapsia -toisin sanoen en erottele miehen ja naisen töitä. Mielessäni ei myöskään ole eroa kodinhoitajan, puutarhurin, rakentajan, lapsenlikan hommille -minä itse voin kyllä tehdä kaiken. Vaikka kädet rakkuloilla. Ei niihin rakkoihin kuole. Ja valmista syntyy. Eräs päivä olin kyynärpäitä myöden ruosteessa -valmistelin meidän rantakirppua kotimme edessä tulevaa maalausprojektia varten -mies pysähtyi viereeni ja katsoi silmät ymmyrkäisinä toimiani "Anteeksi Rouva, onkos sinulla tässä jonkinlainen korjaamo?" Ei, aikani kuluksi laittelen näitä meidän rantakirppuja maalauskuntoon, vastasin ja miestä rupesi naurattamaan.Tälläinen työ pitaisi antaa jollekin ammattimiehelle tehtäväksi. Ja maksaa siitä. Minä, pihi suomalainen , tahdon säästää ja tehdä itse kaiken mahdolllisen ja joskus mahdottomankin. Eikä se sitä säästöäkään niin, mutta se tunne tehdä ja saada valmista, se se on jotain!

Ihailen brassinaisia -aina huoliteltuja, kauniita, ryhdikkäitä, arvonsa tietäviä, korkokengissä -se se on jotain -kaunis ryhdikäs nainen -huolitellut kädet, kauniit jalat ja föönatut hiukset. Ihailen tarmoa ja omistautumista kauneudelle. Se kulkee varmaankin geeneissä? Anoppini käy ainakin 2 kertaa viikossa kampaajalla föönaamassa hiuksensa. Ja kerran viikossa mani-ja pedikyyrissa (kyristi tulee kotiin). Kerran kuussa siistii kulmakarvat. Ja tepastelee kauniina ja huoliteltuna, vaatteet silitettyinä, hiukset paikoillaan, korut ranteissa, korvissa ja kaulassa, kauniissa kengissä. Ja ihailen. Kuten 2-vuotias tyttärenikin, joka salavihkaa alkaa muistuttamaan anoppiani -se kulkee varmastikin geeneissä.

Ja entäs minä sitten? Hiukset pesen sillä marketin shampoolla ja saavat ihan mukavan olemuksen kuivamalla "natural". Poskipäihin hiukan punaa ja "vamos". Korkkarit? Hmmm, olishan se ihan kiva, mutta usein iskee laiskuus -aijaijai, jaksanko tänään uhrautua ja näyttää hyvältä korkeissa kengissä jotka saa vartalon kurvit kohdalleen ja ryhdin suoristumaan väkisinkin? Usein valitsen ne lattapohjaiset sandaalit. Valitettavasti. Mites sitten joku kaunis mekko, sellainen naisellinen? Suosin shortseja, niissä kun voi istua mukavasti ihan miten vain, ei tarvitse varoa koko ajan pikkareiden vilahtelua. Tai salakavalia tuulenpuuskia. Korvakorut, sellaiset näyttävät? No, suosin näitä iänikuisia nappeja tai renkaita, ne välttää. Ihan ilmankin saattaa mennä useita päiviä. Voishan sitä joku päivä sitten valita vähän suurempaa ja jotain väriäkin vaikka? Kynnet? Ai siis kynsilakkaa, se on niin vaivalloista -se on kaks päivää ja ne täytyy taas laittaa uudestaan.. Saan joskus sellaisia naisellisuuskausia että tepastelen korkkareissa ja kaikenmaailman hamosissa kuukaudenkin, hiukset on kauniisti ja kynsissä vaihtuu väri kahdesti viikossa.

Entä sitten riidelty aihe: plastiikkakirurgia? Herättääkö kuohuvia tunteita? Tervetuloa plastiikkakirurgiparatiisiin -tänä päivänä olet out muodista ilman silikonilla ryhdistettyjä tisuja ja peppua. Kyllä, myös peppua. Tisut on jo ihan peruskamaa, jokanaisen oikeus. Samalla kirurgikäynnillä pystyt hoitamaan myös koko satsin ja säästät -silikonityynyt tisuihin ja pepunkannikoihin, turha rasva pois vyötäröltä edestä ja takaa, sekä botoxruiskeilla ikääntymisen ensimerkit piiloon. Eikä maksa paljon. Rannalla tarkkasilmäinen huomaa kirurgin käsittelyt lähes joka toisessa porukassa. Eikä se ole häpeä! Ei missään nimessä -operaatioitsa puhutaan avoimesti, kerrotaan kokemuksia, vaihdetaan ajatuksia, eikä missään tapauksessa peitellä tuloksia.

On hienoa olla nainen maassa, jossa nainen on Nainen. On hienoa, vaikka välillä tuntuukin että olen vähän enemmän mies kuin nainen. Ja parastahan on tietenkin saada ihmiset äimistelemään kuinka MINÄ maalasin kotimme, kuinka MINÄ kokosin polkupyöriä (yhdessä mieheni kanssa), kuinka MINÄ avaan tukkeutuneen vessan...

Se on se suomalainen, joka haluaa tehdä kaiken itse. Hullu. Jonain päivänä muutun supernaiseksi, se on haaveeni ja unelmani -haluan ainakin kokeilla supernaiseutta viikon tai kaksi. Siis sitten kun jaksan uhrautua.