Mieliaiheeseeni: miesten ja naisten eroihin. Kateellisena ja tietenkin hiukan ärsyyntyneenä seuraan vierestä, jälleen kerran, taitavaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Miten se pystyy? Kuinka kummassa se ehtii? Mietin itsekseni ja ihmettelen miehen KYKYÄ vetäytyä arjesta sivuun ja ottaa se TÄRKEÄ OMA HETKI.
Miehet ovat kadehdittavan taitavia tässä. Tänään kuulin kommentin komearaamiselta mieheltäni, joka käyttää kaiken (vapaa)-aikansa surffaamiseen : "Niin, mielestäni olet kyllä hiukan laiska, koska et tee mitään, hyvin ehtisit aamulla, jos vain haluaisit", tarkoittaen etten liikuta itseäni enää juoksulenkeille enkä kuntosalin puolelle -puhumattakaan joogatunneista tai stepistä.
Jäin suu auki. En suinkaan yllättynyt kommentista, vuosien yhteiselo saa mielen jo arvaamaan toisen kommentit,sen sijaan jäin jälleen kerran ihmettelemään
A) kuinka mieheni luulee että pyykit peseytyvät?
B) luuleeko hän että lautaset ja kattilat ja padat tanssivat itsensä puhtaiksi?
C) entä riisit ja lihat, perunat ja vihannekset nekö hyppelehtivät itsekseen patoihin kypsymään
D) peseytyykö huonosti toimiva vessamme itsekeen, automaattisesti (WC pontto luvulta 1960...)
Miksi minä, nainen, olen auttamattoman onneton tässä tehtävässä -OTA AIKAA ITSELLESI JOKA PÄIVÄ. Miksi? Olen laiskotellut 6kk -en ole käynyt kuntoilemassa ja tuulettamassa hermojani -sen sijaan hoidan meidän huushollia ja kahta yritystä, joissa kaikissa kolmessa olen myös töissä. Ja pahin kulmakiveni on tällä hetkellä AIKA. Se kallisarvoinen aika. Omatuntoni kolkuttaa, koska en kykene viettämään lasten kanssa niin paljon kuin haluisin, kotini ei ole yhtä siisti kuin haluasin, työvuori kasvaa kasvamistaan ja rahaakin pitäisi olla enemmän. Ja pitäisi löytää se pieni hetki kehon ja mielen huoltoon.
Mies se on erinomaisen taitava irtautumaan ja ottamaan oman tovin -tänään pyrähdin lounaan jälkeen töissä -kun tulin takaisin, mieheni oli makuuasennossa, ruokalevoilla. Lapset olivat kotona. Ja kaikki oli rauhaista. Huusholli tietenkin himpsunhampsin ja sekaisin. Uskomatonta ajattelin. Miksi en itse kykene samaan?
Miksi minua hermostuttaa ja ärsyttää sotkuinen koti, likaiset astiat, pesemätön vessa, pyykkivuori ja kaikki muut mahdolliset hoitamattomat työt??? Miksi mieluummin käytän irtoavan tunnin huushollin kunnossapitoon, kuin oman itseni hoitoon? Miksi en vain unohda sotkuja ja kasaantuvia töitä ja lähde tunnin lenkille, tai kuntosalille, tai joogaan?
Siksi koska olen nainen. Sisälläni oleva nainen on monimutkainen kokonaisuus, joka haluaa että kaikki asiat ovat kunnossa ja ennenkuin ne kaikki asiat ovat kunnossa nainen kuvittelee ettei hänellä ole aikaa itsensä huoltamiseen. Kuvittelee ettei hän voi ottaa tunteroista, koska joku maailman tärkein asia jää huoltamatta.
Täytyy myöntää, hiukan irvistellen kylläkin, että IHAILEN . Ihailen miesten tapaa osata irtautua ja unohtaa "tärkeät" päivän työt. Tiskivuori saattaa ulottua jo olohuoneeseen, mutta aina on aikaa surffille. Pyykkivuori ulottuu kattoon, mutta kylläpä sitä yhden futismatsin voi vielä katsoa. Lattiapinta-alaa ei ole näkyvissä ollenkaan, mutta ehtiihän ne lelut sitten myöhemminkin raivaamaan -varpailla hipsiminen onnistuu vielä lelujen väleissä.
Päätän ensiyön aikana meditoida itselleni "olemiesjaotaomaaikasi" -kyvyn. Ehkä jos keskityn oikein kovasti, pystyn unohtamaan tärkeimmät työt ja keskittymään hetkeksi itseeni. Ainakin yritän.
