Ärsyttävän ärsyttävää -Foi triste

Foi triste. (Suora käännös: oli surullista, paremmin käännettynä "Voi ei", "hupsis".

Päätin tänään tehdä listan asioista jotka ärsyttävät aina já iänkaikkisesti tassa ihanaisessa paratiisielossa. Tein listan juurikin tänään koska sain koko päivän tuhlattua hammaslääkärillä, jossa minua ei hoidettu : istuin toisin sanoen 4 TUNTIA, kiehuen hipihiljaa raivosta,suomalaisittain jupisten itsekseni.

1) AIKA.

Tama kasite on taysin päälaellaan monilla Brasseilla. Aina voi myohastya 10min,15min,puoli tuntia,tunnin... Myöhästely hankaloittaa elamää, kuluttaa hermoja já estää suunnittelemasta.

2) WHATSAPP,FACEBOOK.

Menet kauppaan já kaipaat myyjän apua. Myyjiä on paljon, paikalliseen tapaan. Já jokainen on kiireinen Somessa,GRRRR. Haloo???Maksaako whatsapp palkkasi?

3) LIIKENNE.

a) Ihmiset ovat äärimmäisen röyhkeitä já epäkohteliaita liikenteessä, mieluummin aiheutetaan vaaratilanteita, kuin annetaan tilaa sita tarvitsevalle -suurissa kaupungeissa on järkyttävät liikenneruuhkat, 3 km matkaan menee 45 minuuttia. Pyoräteita ei olé, joten satulaan hyppääminen tarkoittaa itsemurhaa. Ai kävellen, kokeile onneasi autojen seassa -jalkakäytävät ovat täynnä puita, kuoppia, viemäriaukkoja ja ties mitä...

b) Moottoritie BR101 -järkyttava kuoppien viidakko-osavaltio paikkaa kuoppia, jos jaksaa(rahaa on). Autoilija on kuoppaviidakossa oman onnensa nojassa -renkaita puhkeaa joka 30min. välein. Jotkut avuliaat paikalliset joskus täyttävät reikiä hiekalla ja pikkukivillä.

c) Pitkät päällä. Joka hemmetin päivä kun taitan 60km kotimatkaani kuoppaista moottoritietä pitkin, tapaan ainakin kaksi ihanaista suharia, jotka ajavat pitkät päällä, takanasi. Valo häikäisee mukavasti peileistä, ja teillä on siis sata muutakin ajelijaa kuin minä ja pitkät päällä.. Varsinkin sateella pitkämotoristi on rakastettu, koska syviä kuoppia ei onnistu nakemaan, eikä liioin ilman valoja ajavia mopoilijoita.

d) Hiturit.

Kaksi kaistaa, joista ohituskaista on vasemmanpuoleinen. Hituri ajaa tietenkin ohituskaistaa tukkien koko liikenteen. Aí autossa on peilitkin?

e) Machokuski -se jota sapettaa jos pieni nainen hurauttelee perheautolla ohi. HOHOHOOHOHOHHHOO!

f) Höpöttelijät; he parkkeeraavat autonsa keskelle tietä, rinnakkain, vain vaihtaakseen kuulumisia muutaman minuutin ajan. Taakse kerääntyy jonoa, tööttäykset raikuvat joka suunnalta, mutta höpöttelijän täytyy saada aihe loppuun, ennen kuin siirtää autonsa eteenpäin.

4) HOME.

Kaikki homehtuu. Kaikki. Jopa jääkaapin pinnalle kertynyt pöly, kuukauden käyttämättömanä ollut koululaukku! Kaikki, apuaaa!!

5) Koirankakka.

Kylla tuskastuttaa -ihana, kotimme edessa oleva aukio täyttyy pienista ja isoista koirankakkapalleroista! Já siellä se marssii -se ulkomaalainen, hyvätapainen muovipussin ja kahden kakkalapion kanssa, já kerään jokaisen pienenkin kakkapalleron, meidän Melin kasojen lisaksi. Ärsyttavää.

6 )ROSKAT.

1) Roskia siella, roskia taalla. Se sama ulkkis marssii kahden lapsensa kanssa pihatalkoisiin kaikkien yhteiselle aukiolle. Siellä ne keräävät yhteistuumin roskia muovipusseihin. Hei, roskaaminen on rumaa!

2)roskapussit. Brasseissa on tapana jättää roskapussit tienvarteen, usein ihmiset jattavat ne jopa oman kotinsa eteen(riippuu asuinalueesta) Noh, elämme kuumuudessa, kulkukoirien já kissojen keskellä,niin lopun voittekin arvata. Aukio,jolla.asun,on pyoreä, vähan niinkun puisto já asun sen laidalla. Aukiolla on kaksi ns. Roskapaikkaa(ei olé lavoja kuten hienoissa sivistysvaltioissa). Mutta, koska useat eivät jaksa kävella 20m, he jättavat roskat ovensa eteen,tai minun oveni eteen. Já siella se ulkkis marssii taas kiikuttaen toisten roskapusseja. Hulluhan se on.

3)Joka päiva naen roskien tulvaa autonikkunoista -elintaso ei tee eroa -yhtä lailla vanhan volkkarin kuin upouuden Land Roverin kuski viskoo turhia papereita ikkunoista -täytyyhan se auto pitää siistina hei! Ja saavatpahan kadunlakaisijat töitä!

7) ETUILU.

1) Jos lahdette "kansanpaikkaan" muista että kovimmin mylvivä voittaa! Täytyy pyrkia eturiviin, huitoa já huutaa "Moço!!" "Moça!!" Ken kovimmin huutaa, saa palvelua ensimmäiseksi. Itse en ole tässä vielä expertti -kovin olen koittanut, mutta suomalaisuus iskee päälle tiukan tilanteen saapuessa.

2) Ostostenteko tiskin takaa on myos haastavaa: teet tilauksen,ok, mutta kappas, seuraavassa hetkessa huomaat etta takanasi oleva kohtelias asiakas mylvi tilauksensa kovaan ääneen já myyja unohti Sinun tilauksesi. Kappas.

8) Byrokratia

Tähän meni itseltäni vuosia. Melkein vuosikymmen itseasiassa tarvittiin, että sisälsin paikalliset tavat. AINA pitää olla paperit mukana. AINA.AINA.AINA. Asiakirjojen allekirjoittaminen täytyy leimauttaa notaarilla, jossa se todetaan oikeaksi. Tästä maksetaan joka kerta 4 realia. Ilman leimaa allekirjoitus ei ole minkään arvoinen. Asiakirjoissa kysytään aina äidin nimi ja isän nimi. Lastesi asioita hoidettaessa, pidä syntymätodistus mukanasi. Syntymätodistus on otettava mukaan myös futismatsiin, todistamaan jälkikasvusi ikää. Noh, ehkä on aika hankkia henkilöllisyystodistus,joojoo. Sopimuksia tehtäessa täytyy olla joku lasku tai virallinen kirje todistamassa että asut juurikin ilmoittamassasi osoitteessa. (Minun nimelläni ei ole yhtään laskua meidän taloudessa,hahahhaha, joten en myöskään tee sopimuksia kenenkään kanssa.)

Liikkeissä asioiminen on myös pisteestä A pisteen B kautta kaartaen ja hipoen Ctä kunnes paaset lopulta pisteeseen D: Haluat ostaa sukkaparin, jee, olipas kiva löytö -anna sukkapari ensin myyjälle, joka auttoi sinua sen ihanaisen sukkaparin löytämisessä. Myyjä antaa sinulle paperilapun, jolla pääset maksamaan. Sukkapari jää myyjälle, Valitse jono -cash vai kortti? Kassalla voit päättää kortilla maksaessasi, kuinka monta osamaksua haluat maksaa vai maksatko kaikki kerralla. Hyvä miettiä kunnolla; maksaisko 3x 5realia, vai 2x 7,50realia vai koko parin kerralla 15 realia. Maksettuasi saat kuitin ja paperilapun, jolla voit lunastaa sukkaparin pakkaustiskilta; muista sanoa haluatko pakettiin vaiko ihan niin vain. Ja nain vihdoin olet onnellinen sukkaparin omistaja!

Suomalaiselle Brasilia on ihmeitä täynnä. Paratiisielo on maailman parasta ja näen itseni superonnekkaana että elämä mutkien kautta viskasi tänne tropiikkiin. Vuosien varrella suomalaisuuteni on hioutunut ja muovautunut tähän kulttuuriin, jossa aikaa tuhlaantuu aarettoman paljon ja arsyttavan pieniin asioihin (ystavani jotka taalla usein vierailevat tietavat hyvin mista puhun=) Mikaan ei mene niin kuin alunperin oli suunniteltu. Viimehetken muutokset eivat ole vain mahdollisia -ne ovat suorastaan pakollisia.

Tämä kirjoitus lähti liikkeelle hammaslääkärikäynnistäni: Olin jo käynyt samaisella klinikalla muutamia kertoja ja LUULIN että kaikki jatkuu samaan tapaan. Tarkkaa aikaa EI merkata, vaan potilaat otetaan vastaan SAAPUMISJARJESTYKSESSA, klo 14 alkaen. Tama on hyvin yleinen tapa klinikoilla. Jos siis käy huono tuuri ja kaikki päivän potilaat ovat saapuneet ennen sinua ja näin ollen joudut odottamaan useita tunteja jotta pääset tohtorin vastaanotolle (kun sinusta tulee VIP potilas, voit ehka vain soittaa klinikalle, ja laittaa nimesi listaan ja palata askareihisi). Noh, täna ihanaisena hampupäivänä olin varannut ajan alkaen klo 14, ja menemme koko perhe yhdessa (mina, anoppi ja mieheni sisko), koska vastaanotto on toisella (12km) puolella ruuhkaista kaupunkia. Suomalaisittain olen valmis jo klo 13 lahtoon ja odottelen muita lahtijoita, hiukan hermostuneena, koska en tykkaa myöhästya mistään. Pääsimme matkaan klo 14, sen jalkeen kun olin tunnin tehnyt hengitysharjoituksia rauhoittuakseni odotellessani. Ja, kappas, liikenneruuhkissa meni 45minuuttia ja saavuimme paikalle siis myohassa. Hammaslaakari TORUI, koska olin myohassa (voi sita hapean määrää), enemman viela havetti koska hammaslaakari oli BRASSI, joka torui myohastymisesta Suomalaista, säntillistä sellaista. (Brassille 15 minuuttia ei ole mitaan, ei edes 30 minuuuttia..). Ja lopputulos : vietin tiistaipäiväni hammaslaakarin vastaanotolla vain kuluttaakseni aikaa, myohastymiseni vuoksi han ei voinut enaa aloittaa hoitoa, mita oli suunnitellut. Klo 13 alkaen olin valmis lahtoon ja saavuin kotiin klo 19:30. Etta kyllä sapetti. Kiehutti, Raivostutti. Kiukutti. Menetin työpäivän ja tulen menettämään lisää työpäiviä koska hoitoni täytyy saada päätökseen. Mutta, toisaalta, joskus aina tapahtuu -mitäs sitten jos hengailin koko päivän Facebookissa ja kirjoitellen sapetustarinaani? 

Ehkä joskus täytyy käydä näin.

Tyytymättömyys

Lauantaina kotiani siivoillessa mietiskelin ja haaveilin: Olispas ihanaa kun sais hiukan isomman kodin. Nelja huonetta ja olkkari, tilava piha, mielellaan vehrea sellainen. Matkustelin haavemaailmassa hetken; mita enemman saat sita enemman haluat.

Kaksi vuotta sitten,kun putosimme taloudelliseen kriisiin, toiveet olivat toista. En toivonut enaa toimivaa vessaa, en edes "puhdasta" vetta, en toivonut astianpesukonetta enka missaan nimessa lisahuoneita. Ainoa toive oli pystya asumaan meidan pienessa,hullunkurisessa kodissa, josta on vuosien saatossa kasvanut hyvinkin rakas. Itkin ja ihmettelin -kuinka ihmiselle nain voi kayda? Kuinka elamantilanne heittaa niin pahasti kuperkeikkaa, etta joudut jattamaan kotisi? Joudut jattamaan kotisi, koska et pysty maksamaan laskuja? Ruokakaupassa kaynti sisaltaa peruslistan riisia ja papuja seka cuzcuzia, jotka ovat edullisin ja ravitsevin vaihtoehto, jokainen 10 senttiakin menee saastoon -juomaveteen kuluu 5euroa viikossa. Ja mita tapahtui -ei auttanut jaada ihmettelemaan -taytyy keksia rahanlahde, taytyy tehda rahaa, jotta pystyy elamaan! Ei ole asumistukia, ei ole sossua, ei ole kelaa, ei ole lapsilisia. Aah, onhan Brasiliassa koyhainavustus 25euroa\kk.

Olen seuraillut Somessa kaytavia keskusteluja taalta Atlantin laidoilta, rahallisesta ahdingosta jo hiukan palautuneena ja mietin: mika tekee ihmisen onnelliseksi? Missa asuu tyytyvaisyys? Miksi ihmisilla on niin paljon murinaa sydamessa, niin paljon katkeruutta ja kateutta? Miksi kaikki vain tuijottelevat omaan napaansa? Mitka on OIKEITA ongelmia? Ja miksi kaikkien elama tuntuu olevan taynna ongelmia, ongelmia jotka eivat oikeasti ole edes ongelmia? Onko sinulla koti? Onko sinulla ruokaa?Onko sinulla vetta?Suihku?Sanky?Vaatteita?Auto?Toita? Yltakyllaisyydessa ongelmat saavat uudet piirteet. Muistan jo teinina miettineeni kuinka hassua etta jollekin se katkennut kynsi on maailman loppu. Ja toista ei edes perheen luhistuminen saa pois tolaltaan.

Valaisevaa on huomata etta hyvinvointiyhteiskunnan perustarkoitus varmaankin on valttaa perusongelmat ja taata kaikille hyva elamanlaatu. Mika on hyva elamanlaatu? Se, etta joudut miettimaan kannattaako lahtea toihin vai ei? Yksi ystavistani pamautti taman lauseen: Ajattele Riina, Suomessa taytyy miettia kannattaako tehda toita vai ei. Tukiverkostossa on joku pahasti ruvella. Ihmiset mokkiytyvat koteihina, tyottomina, nauttien tuista (kylla, nauttien tuista, joilla parjaa ihan hyvin) ja lopulta masentuvat sosiaalisen elaman puutteessa. Seko on hyvinvointia?

Olen asunut jo useita vuosia poissa Suomesta -ensimmaista kertaa lahdin 2001, melkein 15vuotta sitten. Talouskriisin saapuessa perheeseemme, kavi mielessa taytyyko tasta lahtea takaisin Suomeen, jotta pystyy elamaan. Miksi? Koska olen kasvanut tukimaassa -valtio auttaa kaikessa, eika ketaan joka tarvitsee jateta yksin. Mieheni katsoi minua kuin hullua ja sanoi, noh, hyvin on suomalainen ajatusmaailma (loukkaannuin tietenkin), teilla ei nayta olevan kykya parjata ollenkaan omillanne -kriisi on tehty selatettavaksi ja ei muuta kuin hanskat kateen ja hommiin. Aika keskittya miettimaan miten saat tehtya rahaa. Ja oikeassahan se oli. En ole kasvanut maassa jossa on oikeasti yritettava -Brasiliassa jos et yrita, niin seonmorjens. Jos et tee toita, olet ilman rahaa. Ilman rahaa ei ole ruokaa ja ilman ruokaa, ei ole oikeastaan mitaan. Miten ihmiset parjaavat? Aah, Brasilian taytyy olla niin edullinen! Ehei ystavani:

Bensa 3,50/litra
Maito 3,20/litra
leipa  8/kg
riisi 2,50/kg
liha 28/kg
juomavesi 5/19litraa
sahko 0,55/kwh
vuokra 2h+k+oh 1200/kk
koulu 900/kk/lapsi
sairasvakuutus 230/kk/lapsi
autonvakuutus 2500/vuosi
autolainakorot 2%/kk (24%vuosi)

Hinnat on realeina, mutta kaantaminen on helppoa: Brasiliassa minimipalkka on 788realia/kk, keskipalkka 2000rs/kk. Pikaiset laskelmat tekemalla huomaa, etta kylla on pennia venytettava, jotta parjaa. Talla hetkella euro on n.4rs.

Taman lisaksi tiet ovat taynna koirankokoisia kuoppia ja julkinen sairaanhoito on taysin retuperalla. Julkinen koulu ei aja asiaansa ja turvallisuudessa on puutteita. Asiat on oikeastaan aika kurjasti ja huonosti. Kaikesta taytyy maksaa ja valtio ei anna mitaan. Miten onni silti voi asua luonasi?

Teen toita, ompelen omassa pikku ateliessani, sain tilan lainaan appiukoltani. Toisella kadella hoitelen lomakohteen vuokrauksia. Ja koitan saada tarvittavan rahasumman kokoon kuukaudessa. Vuosiin en ole paassyt Suomeen. Miksi? Rahan takia. Meidan perheen lahteminen lomalle tarkoittaa minun vuoden ansioitani!Ja Suomessa? Tunnen tapauksia "koyhat", jotka matkustavat kerran vuodessa etelaan. Ja kiehun.

Onni? Siinapa se. Onni on missa? Onni on yksinkertaisuus ja kiitollisuus. Onni on avoin sydan ja herkka mieli. Onni on kulkemani matka ja oppimani asiat. Onni on elaa taalla, taalla omassa pikku paratiisissani.

Ikäkriisi

Ikäkriisi, mikä se on?? Kyseinen kriisi on kolkutellut ovellani viime vuodesta saakka ja vihdoin voin toivottaa sen tervetulleeksi. En ole koskaan vuosien kuluessa ehtinyt kriiseilemään, eikä siihen ole ollut minkäänlaista tarvettakaan. Minua on aina luultu nuoremmaksi,olen pieni, suhteellisen solakka ja nauravainen -nuoren ihmisen tuntomerkkejäkö?

Erääna lokakuun päiväna minua katsoikin peilistä joku toinen tyyppi -se ei ollutkaan enää se "tyttö", vaan neljääkymppiä lähestyvä keski-ikäinen nainen. Yhä pieni, yhä solakka ja nauravainenkin -tosin posket hiukan lommolla, silmäkulmat täynnä elämisen jälkiä ja auringon vuosien saatossa läikittämä iho. Menin lähemmäksi peilikuvaani ja aloin irvistelemään -tehoaisiko kasvojumppa? Vai olisiko parempi ruveta kÿttämään miljoonia eri rasvoja kiinteyttämiseen, kohottamiseen, sileyttämiseen, hehkuttamiseen?

Kriisin keskellä totesin että olen teinien mielestä jo "vanha" ja kaivoin esille vanhoja(melkein antiikkisia kuvia 15-25vuoden takaa) ja mielessani totesin etta huh, minne nama kaikki vuodet ovat yhtakkia hujahtaneet? Koskaan en ole ajatellut olevani mitenkaan kaunis, aina on ollut jotain ulkonäkömurhetta -finneja,liian iso nenä, liian pienet huulet, liian suorat silmaripset,liian roikkuva tukka,liian paksut jalat ja pullea peppu... nyt yllätyksekseni katselin kuvia ja näinkin söpön vaalen tytön,hymyilevän,symppiksen, iloisen ja energisen,jolla oli kaunis vartalo,kauniit hampaat, silkkiset hiukset,kertakakkisen nastan näköinen pimu!

Naisen mielessä tuntuu aina olevan ongelmia -nuorena kärsin kovasti muodokkaasta vartalostani -yläasteella käytin aina pitkiä lantion peittäviä paitoja, koska rakkaat koulukaverini, ihanaiset pojat aina jaksoivat kommentoida runsasta lantiotani( niinniin poijjaat, jos joku teista tunnistaa itsensa(mina muistan jokaisen),niin tahtomattanne loitte ison trauman teinin mieleen). Vuosien saatossa vartaloni tuottama epavarmuus kaikkosi ja muutettuani Brasiliaan,ymmarsin että olinkin syntynyt vaaraan maahan, oikeassa vartalossa!

Omaan ikäkriisiäni värittää tiiviimmin totuus siitä että kaikki valuu alaspäin- KAIKKI! Posket, silmäluomet, suupielet, kulmakarvat, peppu,reidet, käsivarret -kaikki! Kuukauden tauko kuntosalilta vie mukanaan 6 kk ponnistelut. Sitä ei yhtäkkiä enää olekaan niinkuin 10vuotta sitten!

Katson teinipareja suurella hellydellä, muistellen omia kokemuksia ihastumisista,kuinka tunteet kuljetti lujaa ja korkealla. Katselen omia lapsiani, naureskellen etta 8v. poikani on jo vuoden päästa aitinsa kokoinen. 6vuotiaan tyttäreni tarinoita kuunnellen, toivon että hän välttyisi typeriltä kriiseiltä ja kasvaisi kauniina omana itsenään, mietin aikaa 10vuotta eteenpäin, elämää kahden teinin kanssa, elämää lähellä 5-kymppiä, sitten 6 kymppiä, 7 kymppiä,8 kymppiä humps, ja vuodet vierii,elämä muuttuu, asiat muuttavat tärkeysjärjestystä ja elämän merkityskin saa toisenlaiset sävelet.

Suukkosin kriisin keskeltä, ryppyyntyvä Riina

Nostalgiaa

Olen juuttunut nostalgiatunneliin. Yllätän itseni useasti päivän aikana miettimässä menneitä -elämäni eri kausia ja ihmisiä joita olen matkallani tavannut ja mitä heistä muistan. Mietteet saavat usein hymyn nousemaan huulille -kuinka elämä onkaan kuljettanut, tuonut eteeni niin monenmoisia persoonia. Kuinka jokainen on jättänyt jonkinlaisen leiman elämäni ketjuun. Oletko itse ikinä ajatellut?
Muistelen ala-aste aikaa -ensimmäisiä kavereita, naapurin likkoja, syntymäpäiviä joilla tarjoiltiin banaani-persikkatatteja kermavaahtopedillä. Muistelen hassuja yrityksiä opetella rullalautailemaan. Tai sitä kuinka olin yksi parhaista pukkitaistelussa. Muistan vanhempien poikien kiusausyritykset -kuinka vapisin pelosta mutta menin rohkeasti eteenpäin. Muistan ensimmäiset ihastumiset ja "Tuutko ulos" -leikit, puhumattakaan jääkiekkokentän laidalla päivystämisistä.
Yläasteella tahti muuttui, kehiin tuli uudet kokeilut teineilyn myötä. Aih mikä ikävä luokkatovereita, sitä lapsellista teineilyä ja ihastumisia. Viattomuutta ja suuria tunteita! Muistan luokkamme silmätikut, pellet, tosikot, kiehahtelijat ja jatkuvat suunapäänä-olijat. Muistan taiteilijat, biologistit, historioitsijat ja kielinerot. Ensimmäiset poikaystävät ja pussailut. Diskot. Kirjeenvaihdot oppitunneilla.
Tampereen kuviot ja uudet ystävät. Täysi-ikäisyyden odotettu satama ja yöelämän hurjat kurvit.
Olen elänyt paljon hyviä hetkiä. Paljon muistelemisen arvoisia naurunpyrskähdyksiä, maailman suurimmilta tuntuvia ongelmia, uusia haasteita ja käänteitä. Ja mikä parasta elämänreppuuni on sujahtanut monen monta ihanaa ihmistä.
Niin pajon että haluan laittaa vireille omille ystävilleni haasteen -mitä muistat meistä tai minusta? Kerro, laita viesti, yksityinenkin -niin vastaan siihen.

Riina