maanantai 21. syyskuuta 2015

Ärsyttävän ärsyttävää -Foi triste

Foi triste. (Suora käännös: oli surullista, paremmin käännettynä "Voi ei", "hupsis".

Päätin tänään tehdä listan asioista jotka ärsyttävät aina já iänkaikkisesti tassa ihanaisessa paratiisielossa. Tein listan juurikin tänään koska sain koko päivän tuhlattua hammaslääkärillä, jossa minua ei hoidettu : istuin toisin sanoen 4 TUNTIA, kiehuen hipihiljaa raivosta,suomalaisittain jupisten itsekseni.

1) AIKA.

Tama kasite on taysin päälaellaan monilla Brasseilla. Aina voi myohastya 10min,15min,puoli tuntia,tunnin... Myöhästely hankaloittaa elamää, kuluttaa hermoja já estää suunnittelemasta.

2) WHATSAPP,FACEBOOK.

Menet kauppaan já kaipaat myyjän apua. Myyjiä on paljon, paikalliseen tapaan. Já jokainen on kiireinen Somessa,GRRRR. Haloo???Maksaako whatsapp palkkasi?

3) LIIKENNE.

a) Ihmiset ovat äärimmäisen röyhkeitä já epäkohteliaita liikenteessä, mieluummin aiheutetaan vaaratilanteita, kuin annetaan tilaa sita tarvitsevalle -suurissa kaupungeissa on järkyttävät liikenneruuhkat, 3 km matkaan menee 45 minuuttia. Pyoräteita ei olé, joten satulaan hyppääminen tarkoittaa itsemurhaa. Ai kävellen, kokeile onneasi autojen seassa -jalkakäytävät ovat täynnä puita, kuoppia, viemäriaukkoja ja ties mitä...

b) Moottoritie BR101 -järkyttava kuoppien viidakko-osavaltio paikkaa kuoppia, jos jaksaa(rahaa on). Autoilija on kuoppaviidakossa oman onnensa nojassa -renkaita puhkeaa joka 30min. välein. Jotkut avuliaat paikalliset joskus täyttävät reikiä hiekalla ja pikkukivillä.

c) Pitkät päällä. Joka hemmetin päivä kun taitan 60km kotimatkaani kuoppaista moottoritietä pitkin, tapaan ainakin kaksi ihanaista suharia, jotka ajavat pitkät päällä, takanasi. Valo häikäisee mukavasti peileistä, ja teillä on siis sata muutakin ajelijaa kuin minä ja pitkät päällä.. Varsinkin sateella pitkämotoristi on rakastettu, koska syviä kuoppia ei onnistu nakemaan, eikä liioin ilman valoja ajavia mopoilijoita.

d) Hiturit.

Kaksi kaistaa, joista ohituskaista on vasemmanpuoleinen. Hituri ajaa tietenkin ohituskaistaa tukkien koko liikenteen. Aí autossa on peilitkin?

e) Machokuski -se jota sapettaa jos pieni nainen hurauttelee perheautolla ohi. HOHOHOOHOHOHHHOO!

f) Höpöttelijät; he parkkeeraavat autonsa keskelle tietä, rinnakkain, vain vaihtaakseen kuulumisia muutaman minuutin ajan. Taakse kerääntyy jonoa, tööttäykset raikuvat joka suunnalta, mutta höpöttelijän täytyy saada aihe loppuun, ennen kuin siirtää autonsa eteenpäin.

4) HOME.

Kaikki homehtuu. Kaikki. Jopa jääkaapin pinnalle kertynyt pöly, kuukauden käyttämättömanä ollut koululaukku! Kaikki, apuaaa!!

5) Koirankakka.

Kylla tuskastuttaa -ihana, kotimme edessa oleva aukio täyttyy pienista ja isoista koirankakkapalleroista! Já siellä se marssii -se ulkomaalainen, hyvätapainen muovipussin ja kahden kakkalapion kanssa, já kerään jokaisen pienenkin kakkapalleron, meidän Melin kasojen lisaksi. Ärsyttavää.

6 )ROSKAT.

1) Roskia siella, roskia taalla. Se sama ulkkis marssii kahden lapsensa kanssa pihatalkoisiin kaikkien yhteiselle aukiolle. Siellä ne keräävät yhteistuumin roskia muovipusseihin. Hei, roskaaminen on rumaa!

2)roskapussit. Brasseissa on tapana jättää roskapussit tienvarteen, usein ihmiset jattavat ne jopa oman kotinsa eteen(riippuu asuinalueesta) Noh, elämme kuumuudessa, kulkukoirien já kissojen keskellä,niin lopun voittekin arvata. Aukio,jolla.asun,on pyoreä, vähan niinkun puisto já asun sen laidalla. Aukiolla on kaksi ns. Roskapaikkaa(ei olé lavoja kuten hienoissa sivistysvaltioissa). Mutta, koska useat eivät jaksa kävella 20m, he jättavat roskat ovensa eteen,tai minun oveni eteen. Já siella se ulkkis marssii taas kiikuttaen toisten roskapusseja. Hulluhan se on.

3)Joka päiva naen roskien tulvaa autonikkunoista -elintaso ei tee eroa -yhtä lailla vanhan volkkarin kuin upouuden Land Roverin kuski viskoo turhia papereita ikkunoista -täytyyhan se auto pitää siistina hei! Ja saavatpahan kadunlakaisijat töitä!

7) ETUILU.

1) Jos lahdette "kansanpaikkaan" muista että kovimmin mylvivä voittaa! Täytyy pyrkia eturiviin, huitoa já huutaa "Moço!!" "Moça!!" Ken kovimmin huutaa, saa palvelua ensimmäiseksi. Itse en ole tässä vielä expertti -kovin olen koittanut, mutta suomalaisuus iskee päälle tiukan tilanteen saapuessa.

2) Ostostenteko tiskin takaa on myos haastavaa: teet tilauksen,ok, mutta kappas, seuraavassa hetkessa huomaat etta takanasi oleva kohtelias asiakas mylvi tilauksensa kovaan ääneen já myyja unohti Sinun tilauksesi. Kappas.

8) Byrokratia

Tähän meni itseltäni vuosia. Melkein vuosikymmen itseasiassa tarvittiin, että sisälsin paikalliset tavat. AINA pitää olla paperit mukana. AINA.AINA.AINA. Asiakirjojen allekirjoittaminen täytyy leimauttaa notaarilla, jossa se todetaan oikeaksi. Tästä maksetaan joka kerta 4 realia. Ilman leimaa allekirjoitus ei ole minkään arvoinen. Asiakirjoissa kysytään aina äidin nimi ja isän nimi. Lastesi asioita hoidettaessa, pidä syntymätodistus mukanasi. Syntymätodistus on otettava mukaan myös futismatsiin, todistamaan jälkikasvusi ikää. Noh, ehkä on aika hankkia henkilöllisyystodistus,joojoo. Sopimuksia tehtäessa täytyy olla joku lasku tai virallinen kirje todistamassa että asut juurikin ilmoittamassasi osoitteessa. (Minun nimelläni ei ole yhtään laskua meidän taloudessa,hahahhaha, joten en myöskään tee sopimuksia kenenkään kanssa.)

Liikkeissä asioiminen on myös pisteestä A pisteen B kautta kaartaen ja hipoen Ctä kunnes paaset lopulta pisteeseen D: Haluat ostaa sukkaparin, jee, olipas kiva löytö -anna sukkapari ensin myyjälle, joka auttoi sinua sen ihanaisen sukkaparin löytämisessä. Myyjä antaa sinulle paperilapun, jolla pääset maksamaan. Sukkapari jää myyjälle, Valitse jono -cash vai kortti? Kassalla voit päättää kortilla maksaessasi, kuinka monta osamaksua haluat maksaa vai maksatko kaikki kerralla. Hyvä miettiä kunnolla; maksaisko 3x 5realia, vai 2x 7,50realia vai koko parin kerralla 15 realia. Maksettuasi saat kuitin ja paperilapun, jolla voit lunastaa sukkaparin pakkaustiskilta; muista sanoa haluatko pakettiin vaiko ihan niin vain. Ja nain vihdoin olet onnellinen sukkaparin omistaja!

Suomalaiselle Brasilia on ihmeitä täynnä. Paratiisielo on maailman parasta ja näen itseni superonnekkaana että elämä mutkien kautta viskasi tänne tropiikkiin. Vuosien varrella suomalaisuuteni on hioutunut ja muovautunut tähän kulttuuriin, jossa aikaa tuhlaantuu aarettoman paljon ja arsyttavan pieniin asioihin (ystavani jotka taalla usein vierailevat tietavat hyvin mista puhun=) Mikaan ei mene niin kuin alunperin oli suunniteltu. Viimehetken muutokset eivat ole vain mahdollisia -ne ovat suorastaan pakollisia.

Tämä kirjoitus lähti liikkeelle hammaslääkärikäynnistäni: Olin jo käynyt samaisella klinikalla muutamia kertoja ja LUULIN että kaikki jatkuu samaan tapaan. Tarkkaa aikaa EI merkata, vaan potilaat otetaan vastaan SAAPUMISJARJESTYKSESSA, klo 14 alkaen. Tama on hyvin yleinen tapa klinikoilla. Jos siis käy huono tuuri ja kaikki päivän potilaat ovat saapuneet ennen sinua ja näin ollen joudut odottamaan useita tunteja jotta pääset tohtorin vastaanotolle (kun sinusta tulee VIP potilas, voit ehka vain soittaa klinikalle, ja laittaa nimesi listaan ja palata askareihisi). Noh, täna ihanaisena hampupäivänä olin varannut ajan alkaen klo 14, ja menemme koko perhe yhdessa (mina, anoppi ja mieheni sisko), koska vastaanotto on toisella (12km) puolella ruuhkaista kaupunkia. Suomalaisittain olen valmis jo klo 13 lahtoon ja odottelen muita lahtijoita, hiukan hermostuneena, koska en tykkaa myöhästya mistään. Pääsimme matkaan klo 14, sen jalkeen kun olin tunnin tehnyt hengitysharjoituksia rauhoittuakseni odotellessani. Ja, kappas, liikenneruuhkissa meni 45minuuttia ja saavuimme paikalle siis myohassa. Hammaslaakari TORUI, koska olin myohassa (voi sita hapean määrää), enemman viela havetti koska hammaslaakari oli BRASSI, joka torui myohastymisesta Suomalaista, säntillistä sellaista. (Brassille 15 minuuttia ei ole mitaan, ei edes 30 minuuuttia..). Ja lopputulos : vietin tiistaipäiväni hammaslaakarin vastaanotolla vain kuluttaakseni aikaa, myohastymiseni vuoksi han ei voinut enaa aloittaa hoitoa, mita oli suunnitellut. Klo 13 alkaen olin valmis lahtoon ja saavuin kotiin klo 19:30. Etta kyllä sapetti. Kiehutti, Raivostutti. Kiukutti. Menetin työpäivän ja tulen menettämään lisää työpäiviä koska hoitoni täytyy saada päätökseen. Mutta, toisaalta, joskus aina tapahtuu -mitäs sitten jos hengailin koko päivän Facebookissa ja kirjoitellen sapetustarinaani? 

Ehkä joskus täytyy käydä näin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti