torstai 12. huhtikuuta 2012

Vimmoja.

Syntymäpäiväni lähenee ja joka vuosi huomaan kärsiväni yhä vielä samasta ongelmasta nimeltä VIMMA. Minulla on erilaisia vimmoja jotka tulevat esiin erilaisissa yhteyksissä -on siivousvimma joka herää joskus aamukuudelta kun huomaan harjaavani lattiaa tai järjesteleväni keittiön kaappeja. On oppimisvimma, kun huomaan seikkailevani internetissä etsimässä itseni kehittämiskursseja, kielikursseja, käsityökursseja. On sosiaalivimma, jolloin kaipaan ihan äärettömän paljon seuraa, sellaista höpöttelyseuraa, tiedättehän? Sen tukahduttaakseni puhun suut ja silmät täyteen asiakkailleni. Raukat kuuntelevat nöyrästi ja ostavat lentolippuja 2 tuntia toimistossani. On ostosvimma, kauneusvimma ja pahin kaikista on kuntoiluvimma. Näiden lisäksi löydän kaapistani järjestelyvimman, "hyväelämä"-vimman, ihonhoitovimman, "heitäpoistavaroita"-vimman ja "aloitauutta"-vimman. Elämäni saapuu lukuun 36 ja kaappiini tuntuu ilmestyvän joka vuosi uusia vimmoja.

Vimmat olen haalinut itselleni vuosien myötä. Vimmojen tarkoitus on tehdä oloni mukavaksi, tuntea itseni hyödylliseksi ja ennenkaikkea kiireiseksi. Mieheni saa harmaita hiuksia vimmoistani -harja kädessä heiluva vaimo on kauhistus. Ainakin aamukuudelta. Tavaroita poisheittelevä vaimo joutuu myös tuomioistuimen eteen heitettyään vanhoiksi lukemansa surf-evät kaatopaikalle. Lapsiraukat joutuvat koville vimmaisen äidin edessä -pitää järjestää ja järjestää ja laittaa lelut OIKEISIIN laatikoihin. Kodinhoitaja ei myöskään pääse helpolla -vimmaemäntä kulkee perässä tarkistamassa siivousjälkiä -sormen heilautus tasoille paljastaa laiskan pölyjen pyyhkijän..

Kuntoilu helpottaa mahdotonta vimmaisuutta. Liikunta tasapainottaa energiatasoa ja kääntää vimmanappulat pienemmälle. Mutta siinä sitten ollaan kun se kuntovimmakausi päättyy -kaikkien mahdollisten vimmojen riivaamana jälleen kerran.

Nyt elän kuntovimmakauden jälkeistä "kaikkivimmat"-kautta ja tunnen oloni pursuavaksi. Haluan aloittaa uutta, työstää vanhaa, siivota, järjestää ja kaikkea muuta mahdollista. Tälläisen kauden aikana sitä usein kuitenkin tulee huidottua sinne tänne, saamatta kuitenkaan mitään järkevää aikaiseksi. Mutta toisaalta, miksi aina pitää saada jotain "järkevää aikaiseksi"?

Päätänpä siis jälleen kerran nauttia kaikista vimmailuistani ja aion kehittää jonkin uudenkin tälle "36-luvulle". Positiivisuus- ja elämäonihanaa -vimman riivamana uskoisin että tästä tulee oikein hyvä 36 -luku!

Kielikylpysolmussa

Huh tätä kielien sinfoniaa. On suomea, on englantia, on portugalia. Monikielinen elämä on hassua ja välillä raskasta. Lapseni puhuvat portugalia ja kuulevat päivittäin suomea ja englantia. Ymmärtävät täysin portugalin ja suomen. Kotikielemme on portugali-suomi-englanti sekamelska. Lapsille puhun suomea, jos en ole liian väsynyt. Mieheni kanssa puhumme englantia. Töissä puhun portugalia. Ja ajattelen kaikilla kolmella kielellä.

Tyttäreni(kohta 3v.) on ottanut nyt uuden suomenkielisen sanan varastoonsa ja se on ioo ei siis joo vaan ioo. Tämän lisäksi hän taitaa sujuvasti sanat aiti (ilman ä-pisteitä), kakka,ei, suli (=syli) kinkku ja potta. Poikani (4v.) puhuu muutaman sanan enemmän äitinsä rakasta kotikieltä. Miksi lapseni eivät puhu suomea kunnolla? APUA, sain viikottain syyllisyyspiikkejä -enkö ole puhunut tarpeeksi, mitä tein väärin, kunnes törmäsin erääseen blogiin jossa vatvottiin monikielisyyden yhtälöitä. Ei olekaan aina itsestäänselvyys että lapsi alkaa luettelemaan kaikki sanat kaikilla kielillä. Huoh. En siis tehnytkään mitään väärin.

En olisi koskaan uskonut että oma äidinkieli saattaa jäädä toisisijaiseksi kieleksi, kunnes huomaan hakevani jatkuvasti suomenkielen sanoja ja puhe katkeilee ärsyttävästi. Usein tyydyn korvaamaan ne portugalin tai englanninkielellä. Uskomatonta.

Kun ylitän väsymysrajan alan puhumaan väärille henkilöille vääriä kieliä -asiakkaille suomea, miehelleni portugalia ja lapsille englantia. Öisin suomen puhuminen on äärimmäisen vaikeaa -suuni suoltaa ainoastaan portugalin sanoja, kunnes parahdan kiukustuneena itseeni.

Aikojen alussa en olisi ikimaailmassa kuvitellut että elän elämääni jollain vieraalla kielellä -ja kyllä vain, onhan se erilaista. Se miten ilmaiset itseäsi saa ihan eri muodon eri kielissä. Mieheni kanssa minun on vaikea puhua portugalia, tai paremminkin vaikea vaihtaa kommunikointikieleksi portugali, lasten kanssa taas lipsahdan LIIAN usein puhumaan portugalia, koska suomen kieli on jäämässä varjoon. En siksi että on helpompaa puhua portugalia vaan siksi että aivoni alkavat automaattisesti työstää portugalinkieltä suomen sijasta. Puhuakseni suomea, täytyy KESKITTYÄ täysin kieleen. Ja se käy joka kuukausi työläämmäksi.

Lääke tähän ongelmaan on kielen kuuleminen. Kielikylvyssä kieriminen. Ei auta ainoastaan, puhua, lukea ja kirjoittaa, aivot tarvitsevat myös kuultua puhetta, jota pääsevät pilkkomaan.

Tarvitsen siis suomiloman. Tai suomilomailijoita. Suomalaista seuraa. Suomileffoja, kenties musiikkia. Eilen tuli ikävä jopa Yöradiota ja Pekka Sauria..