Vimmoja.

Syntymäpäiväni lähenee ja joka vuosi huomaan kärsiväni yhä vielä samasta ongelmasta nimeltä VIMMA. Minulla on erilaisia vimmoja jotka tulevat esiin erilaisissa yhteyksissä -on siivousvimma joka herää joskus aamukuudelta kun huomaan harjaavani lattiaa tai järjesteleväni keittiön kaappeja. On oppimisvimma, kun huomaan seikkailevani internetissä etsimässä itseni kehittämiskursseja, kielikursseja, käsityökursseja. On sosiaalivimma, jolloin kaipaan ihan äärettömän paljon seuraa, sellaista höpöttelyseuraa, tiedättehän? Sen tukahduttaakseni puhun suut ja silmät täyteen asiakkailleni. Raukat kuuntelevat nöyrästi ja ostavat lentolippuja 2 tuntia toimistossani. On ostosvimma, kauneusvimma ja pahin kaikista on kuntoiluvimma. Näiden lisäksi löydän kaapistani järjestelyvimman, "hyväelämä"-vimman, ihonhoitovimman, "heitäpoistavaroita"-vimman ja "aloitauutta"-vimman. Elämäni saapuu lukuun 36 ja kaappiini tuntuu ilmestyvän joka vuosi uusia vimmoja.

Vimmat olen haalinut itselleni vuosien myötä. Vimmojen tarkoitus on tehdä oloni mukavaksi, tuntea itseni hyödylliseksi ja ennenkaikkea kiireiseksi. Mieheni saa harmaita hiuksia vimmoistani -harja kädessä heiluva vaimo on kauhistus. Ainakin aamukuudelta. Tavaroita poisheittelevä vaimo joutuu myös tuomioistuimen eteen heitettyään vanhoiksi lukemansa surf-evät kaatopaikalle. Lapsiraukat joutuvat koville vimmaisen äidin edessä -pitää järjestää ja järjestää ja laittaa lelut OIKEISIIN laatikoihin. Kodinhoitaja ei myöskään pääse helpolla -vimmaemäntä kulkee perässä tarkistamassa siivousjälkiä -sormen heilautus tasoille paljastaa laiskan pölyjen pyyhkijän..

Kuntoilu helpottaa mahdotonta vimmaisuutta. Liikunta tasapainottaa energiatasoa ja kääntää vimmanappulat pienemmälle. Mutta siinä sitten ollaan kun se kuntovimmakausi päättyy -kaikkien mahdollisten vimmojen riivaamana jälleen kerran.

Nyt elän kuntovimmakauden jälkeistä "kaikkivimmat"-kautta ja tunnen oloni pursuavaksi. Haluan aloittaa uutta, työstää vanhaa, siivota, järjestää ja kaikkea muuta mahdollista. Tälläisen kauden aikana sitä usein kuitenkin tulee huidottua sinne tänne, saamatta kuitenkaan mitään järkevää aikaiseksi. Mutta toisaalta, miksi aina pitää saada jotain "järkevää aikaiseksi"?

Päätänpä siis jälleen kerran nauttia kaikista vimmailuistani ja aion kehittää jonkin uudenkin tälle "36-luvulle". Positiivisuus- ja elämäonihanaa -vimman riivamana uskoisin että tästä tulee oikein hyvä 36 -luku!