Olen juuttunut nostalgiatunneliin. Yllätän itseni useasti päivän aikana miettimässä menneitä -elämäni eri kausia ja ihmisiä joita olen matkallani tavannut ja mitä heistä muistan. Mietteet saavat usein hymyn nousemaan huulille -kuinka elämä onkaan kuljettanut, tuonut eteeni niin monenmoisia persoonia. Kuinka jokainen on jättänyt jonkinlaisen leiman elämäni ketjuun. Oletko itse ikinä ajatellut?
Muistelen ala-aste aikaa -ensimmäisiä kavereita, naapurin likkoja, syntymäpäiviä joilla tarjoiltiin banaani-persikkatatteja kermavaahtopedillä. Muistelen hassuja yrityksiä opetella rullalautailemaan. Tai sitä kuinka olin yksi parhaista pukkitaistelussa. Muistan vanhempien poikien kiusausyritykset -kuinka vapisin pelosta mutta menin rohkeasti eteenpäin. Muistan ensimmäiset ihastumiset ja "Tuutko ulos" -leikit, puhumattakaan jääkiekkokentän laidalla päivystämisistä.
Yläasteella tahti muuttui, kehiin tuli uudet kokeilut teineilyn myötä. Aih mikä ikävä luokkatovereita, sitä lapsellista teineilyä ja ihastumisia. Viattomuutta ja suuria tunteita! Muistan luokkamme silmätikut, pellet, tosikot, kiehahtelijat ja jatkuvat suunapäänä-olijat. Muistan taiteilijat, biologistit, historioitsijat ja kielinerot. Ensimmäiset poikaystävät ja pussailut. Diskot. Kirjeenvaihdot oppitunneilla.
Tampereen kuviot ja uudet ystävät. Täysi-ikäisyyden odotettu satama ja yöelämän hurjat kurvit.
Olen elänyt paljon hyviä hetkiä. Paljon muistelemisen arvoisia naurunpyrskähdyksiä, maailman suurimmilta tuntuvia ongelmia, uusia haasteita ja käänteitä. Ja mikä parasta elämänreppuuni on sujahtanut monen monta ihanaa ihmistä.
Niin pajon että haluan laittaa vireille omille ystävilleni haasteen -mitä muistat meistä tai minusta? Kerro, laita viesti, yksityinenkin -niin vastaan siihen.
Riina
Hei Riina!
VastaaPoistaOlen miettinyt paljon samoja asioita kuin sinäkin. Omat lapseni kertovat paljon juttuja mitä koulussa on tapahtunut ja tapahtuuhan siellä. Mietin asioita mitä tapahtui kun minä kävin koulua ja vertaan niitä asioihin joita nyt koulussa tapahtuu. Samanlaisia ihmisiä siellä on nytkin koulussa kun oli silloin yli 20 vuotta sitten. On se hienoa aikaa, paljon erilaisia ihmisiä käy läpi samantyylistä elämäntilannetta. Paljon jää muistoja jokaisen tuleviin vuosiin.
Terveisiä sinulle sinne Brasiliaan, paljon jäi muistoja, vaikka aika oli lyhyt!
Leena! Luulen että ikä alkaa tekemään tepposia! Hehhehe, omien lasten kautta elää niitä menneitä hetkiä ja alkaa muistelemaan tapahtumia 30vuoden (HUIIIII) takaa! !! Terkkuja kevään tuuliin, meille on tulossa syksy ;)
VastaaPoista