maanantai 19. joulukuuta 2011

Joulua ilmassa. Vai onko?

JOULU! Hui, kuinka nopeasti aika kuluu!! Viime viikolla käväisin pikaisella kierroksella viereisessä suurkaupungissa ja jouluhulinat ovat täydessä käynnissä! Brasiliassa keskitytään kovasti lahjojen ostamiseen ja antamiseen -joulu on hyvinkin kaupallinen (kuten mikä tahansa muukin juhla). Joululaulut rallattavat jokaisessa marketissa ja koristeet välkkyvine valoineen luovat omaa tunnelmaansa.. Suurimmissa ostoskeskuksissa on "Joulumaa" tonttuineen, pukkeineen ja poroineen. Jono Joulupukin polvelle on pitkä, mutta sitkeä pieni jaksaa kyllä, jotta pääsee kuiskaamaan lahjatoiveensa pukin korvaan.
Ainoa asia mikä joulusta puuttuu on lumi ja kylmä -täällä kun se sattuu olemaan melkeinpä keskikesällä, vuoden kuumimpaan aikaan! Ja se on omassa suomimielessäni se kaikista eniten jouluun liittyvä asia! Lumi ja kylmä. huuruinen hengitys, pipo syvällä päässä ja tumput suojaamassa kalikkasormia. Aih, mikä ikävä pakkasukkoa!
Anopin vihreä pullorassikuusi löytää paikkansa olohuoneen nurkasta joka vuosi marraskuun viimeisellä viikolla. Kuusi palloinen luo iloa aina tammikuun puolille asti. Jouluperinteet eroavat perheittäin -aina kokoonnutaan yhteen, ainakin yhtenä joulupäivistä, syödään ja vietetään aikaa. Joulupöytään katetaan kalkkunaa, nykyään myös possua (joka on täkäläisittäin "huonoksi luokiteltu" liha), papuja unohtamatta, riisiä (ei puuroa), turskaa ja erinäisiä salaatteja ja kylmiä alkupaloja. Perinteet tietenkin vaihtelevat perheittäin. Meren äärellä suuntana on usein tietenkin ranta. Joulupäivä on kiireisin rantapäivä.
Jouluna mielellään on uusi nuttu niskassa, ei suinkaan mikään tonttuiluasu, vaan se paras pyhäleninki.(Lapsille anoppi on jo ostanut uudet joulunutut)
Ensimmäisenä joulunani Brasiliassa, tein Brasilian perheelleni porkkanalaatikkoa ja rosollia, joista suosioon nousi porkkanalaatikko. Rosolli sen sijaan nökötti tyytyväisenä, melkein täytenä pöydän nurkassa- kysymyksiini; no miltä maistuu, etkö tahtoisi lisää sain vastaukseksi pään pyörittelyjä ja vatsan taputteluja... Ja sehän kertoi kaiken. Mieheni, joka muutenkin on hyvin kaikkiruokainen tykkää tästä punaisesta joulusalaatista.
Joulukuuhun kuuluu myös sydäntä koskettavat tarinat, jotka saavat kovemmankin sielun herkistymään -ihmeellisiä selviytymistarinoita joka puolelta Brasiliaa. Brasilialainen rakastaa nyyhkytarinoita -tai ainakin paikallinen televisio. Itse en voi istahtaa hetkeksikään television ääreen, herkkyysasteeni on tunnetusti HYVIN matala ja vuosien vieriessä se tuntuu vain mataloituvan. Kyyneleet vierivät poskelle pienimmästäkin onnen tai surun hetkestä..
Joulu on kaiketi myös se aika vuodesta kun suomisydän kaipaa eniten "kotiin". Itse en ole koskaan ollut erityisen jouluinen ihminen, mutta kieltämättä lapsuuden joulumuistot ovat vahvasti mielessä: kun pukki reen rikkoutuessa hurauttikin oranssilla SAAB 96:lla pihaan, kun palkattu pukki olikin "ruma", liian punaisine poskineen ja kiiltävine otsineen eikä ollenkaan pukin näköinen. Kun pukin ääni olikin tuttu, käsistä puhumattakaan.. Suorat, käyrä, pienet, suuret joulukuuset. Ne ihanaiset joulukoristeet, joita äitini väkersi yhdessä meidän lasten kanssa. Voipaperista leikellyt lumihiutaleet, jotka olivat toinen toistaan kauniimpia ja ihmeellisempiä. Se uusi pyjama, joka kurkisti joka joulu jostakin paketista, puhumattakaan kinkusta, jota koko perhe jännitti yhdessä.
Jouluun kuuluu paljon tohinaa, odotuksia, onnistumisia ja toivottavasti paljon paljon ilon ja onnen hetkiä. Turhat riidat on syytä unohtaa -jos kiristää niin kiristä vastaan älä stressaa, vaikka aiheita olisi ainakin se tuhat ja sata. Ei se maailmaa kaada, jos et nyt saanut juuri SITÄ kynttilää tähän jouluun minkä olisit halunnut. Tulee se joulu joka tapauksessa ja ensi vuonnahan se on taas uudestaan! Ihanaa Jouluilua kaiklle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti