Byrokratiajonoa

Huh. Kyllä tämän maan byrokratia joskus laittaa silmät selälleen. Huh. Ja huh. Pari kuukautta sitten kävimme mieheni kanssa kaupungintalolla hakemassa kaikenmaailman lupia yrityksellemme. Ensimmäisenä meitä "palveli" erittäin EI-palveluhalukas Rouva, joka oli syventynyt messenger-keskusteluun. Seuraavalla tiskillä tapasimme nuoren miehen, joka tutki uusimpia tuulia automaailmasta. Seuraava kaupungin palveluksessa oleva Herra sentään katsoi päin (suu täynnä pullaa) ja kertoi oikean henkilön olevan ylimmässä kerroksessa, viimeisessä huoneessa käytävän päässä. Hmmmm. Nousimme yläkertaan ja toiveikkaana astelimme viimeiseen huoneeseen. Siellä todettiin kahvikupin ja messengerin lomasta että olimme tulleet väärään paikkaan, oikea paikka on kerrosta alempana, toinen ovi vasemmalle. Laskeuduimme kerroksen, koputimme toiseen oveen vasemmalla ja ojensimme toiveikkaana paperin johon olimme metsästämässä leimaa. Paperimme keräsi n. 7 nuorta ja vanhempaa naista ihmettelemään yläkerran toimintaa joka lähettää ihmisiä heidän osastolleen, vaikka juurikin oli viimeisessä kokouksessa ollut puhetta uudesta työnjaosta. Oma oloni alkoi olla jo kireä kuin viukunkieli. Palasimme siis takaisin yläkertaan, jossa Rouvashenkilö hymyili herttaisesti. Oli varmaankin työvuosiensa aikana oppinut tämän "älävälitätämäonjokapäiväistä"-hymyn. Astuessamme yläkerran käytävän päässä olevaan huoneeseen, mieheni onnistui pääsemään samalle linjalle kahvia hörppivän toimihenkilön kanssa ja kas kummaa, asiat lähtivät yllättävään käänteeseen -pääsimme ainakin yhden askeleen eteenpäin -paperimme pääsisi analysoitavaksi. Lisää siis toimihenkilöitä, jotka pitäisi voittaa puolelleen. Huh. Tästä kaikesta on nyt 2kk ja analyysi kesti aina tähän päivään asti. Tänään vastaanotimme puhelinsoiton: Toimistomme vuokrasopimus ei voi olla henkilön nimissä joka oikeasti vuokraa meille toimistoa ja jolle maksamme vuokran, vaan sen täytyy olla tontin omistajan nimissä. Ainoa ongelma on että kyseinen tontin omistaja haudattiin 6 vuotta sitten. Ja nykyiset tontin asukit ja vuokraajat eivät ole "nykyaikaistaneet" omistussuhteita...
Suomalaisena sitä ihmettelee monia tropiikin mutkia. Brasiliassa on paljon lakeja. Sanotaan että lakeja on niin runsaasti että niitä on mahdoton noudattaa, koska yksi laki kumoaa toisen ja kolmas velvoittaa neljänteen joka on jo kumottu toisen toimesta ja lopputulosta ei tiedä kukaan, miten sen sitten OIKEASTI pitäisi olla. Huh. Se joka tahtoo tehdä asiat rehellisesti, on todellisissa vaikeuksissa.
Yksi yllätys oli myöskin aikoinaan sairaalabyrokratia: jos sinulla on yksityinen sairasvakuutus, jolla katat lääkärinkäynnit -sinun TÄYTYY kantaa mukanasi kuittia että olet maksanut kk-maksun, muuten lääkärikäyntisi on peruttu. HALOOOO???? Kuinka monet lääkärikäynnit jouduinkaan perumaan tämän takia, koska saavuin vastaanotolle ilman kuittia... Brasiliassa jokaisella kansalaisella on (tai pitäisi olla) henkilönumero, RN (Registro nacional)sekä CPF nro(cadastro pessoal física) ja nämä kaksi numeroa ovat myöskin elintärkeät -ilman näitä numeroita saattaa moni asia jäädä tekemättä.. Kuten auton osto. Eikä riitä että ostajalla on omat numeronsa: jos ostaja on naimisissa, täytyy myös löytyä puolison numerot.
Lasku jos myöhästyy yhden päivän eräpäivästä johan alkaa paukkua: päälle rapsahtaa aikamoiset viivästymismaksut. Eikä se vielä mitään -jos missaat eräpäivän, ainoa vaihtoehtosi on maksaa lasku OIKEASSA PANKISSA, kassalla. Pankkeja on runsaasti. Itse koitan viimeiseeen asti välttää pankkiin menemistä, yksinkertaisesta syystä nimeltä JONO. Jono on vähintään 45 min. ja voi helposti venyä 2-3 tuntiin. Uskomatonta, mutta totta. Mieheni veli on pankkivirkailija, jonka työaika loppuu klo 16:00, mutta käytännössä pääsee kotiin vasta klo 18:00, palveltuaan odottavat asiakkaat.Huh.
Täällä kansa on tottunut jonottamaan ja odottamaan. Ja minä myös aikojen myötä. Ainakin jotenkuten. Ruokakaupassa jono on keskimäärin n.45minuuttia(riippuu tietenkin marketin koosta ja ajoituksesta). Jonotusaikaan on hyvä haalia jotain tekemistä: lehtiä, tekstareita, juoruilua puhelimessa tai höpöttelyä kanssajonottajan kanssa.. Maksutapahtumat saattavat suomalaissilmään näyttää monimutkaisilta -on jos jonkinmoista korttia ja ostokset jaetaan useampaan osaan. 200 R$ ruokaostokset voit jakaa 4x50R$/kk(=4x25euroa), mikä kuormittaa kukkaroa vähemmän, 50R$ kengät voit maksaa 5ssä osassa, jos mielit 5x10R$/kk(=5x5euroa). Ja niin edelleen, minkä tahansa ostoksen voit jakaa, usein ilman korkoa. Mutta jos maksat in cash, usein saat ainakin 10% alennusta!
Muistan aikoinaan kun aina puhuttiin että "etelässä" on "mañana" -meininki. Heh. Hassua on se, ettei itseäni kuitenkaan jaksa niin kovin ärsyttää mañanat ja odotukset. Stressi ja hermoilu ei auta miestä mäessä, eikä asiakasta jonossa... Jos se jonotus ottaakin nyt 5 minuutin sijaan 10 minuuttia, niin mikäs sitten lopulta muuttui niin kovin? Pitäisi useammin rentoutua, irtautua kiireestä ja stressistä. Varsinkin turhasta sellaisesta. Mihis tässä valmiissa maailmassa kiire olis?