On takana 3 elämäni raskainta kuukautta. Tänä koettelemusten aikana sitä on joutunut kurkistamaan peiliin ja peilin taaksekin monen monta kertaa. On joutunut kohtaamaan omat rajansa, omat puutteensa ja myöntämään ihmismielen ajoittaisen riittämättömyyden. Pahinta on ollut ymmärtää ettei jaksa, ei jaksa vaikka kuinka olisi suomalaisella sisulla varustettu! On se kumma?
Mieheni pääsee tai joutuu tai ihan miten vaan, leikkaukseen perjantaina. Edessä on siis vieläkin sairastelua ja leikkauskipuja, leikkauksesta paranemista ja arkiaskareiden hiljalleen aloittamista uudelleen. Kaikki tietenkin uskomme että leikkaus sujuu hyvin ja ongelmitta. Miehelläni on selkärangan välilevyn kuluma,(hernia of disc) en tiedä onko se suomeksi välilevyn kuluma,mutta viheliäinen vaiva joka painaa päivästä toiseen iskiashermoa ja saa oikean jalan polttelemaan ja puutumaan,niin pahasti ettei kävely onnistu. Eikä istuminen. Viimeisten kuukausien aikana meillä on siis maattu ja maattu. Ja maattu. Istumista on harjoiteltu hiljalleen 10 minuutin jaksoissa. Kävelyä hissuksiin 2-5minuuttia kerrallaan. Ja maattu ja itketty kipuja.
Kipujen estoon oleemme kokeilleet akupunktiota, joka toi helpotusta huomattavasti -rauhoitti myös kovasti sairaan mieltä. Voin suositella käsi sydämellä. Reiki energia hoitoja kokeilimme myös heikoimpien hetkien vallatessa ja se sai potilaan energiavirrat taas virtaamaan paremmin.
Sairasaika saa katsomaan asioita uusin silmin: elämässä on paljon turhaa touhotusta ja stressiä. Paljon yhdentekeviä juttuja, joista saa suuren ongelmapallon aikaiseksi. On paljon pahaa, joka ottaa meidän päivittäisestä energiatynnyristä suuren osan mukaansa. On paljon pieniä asioita,jotka itse asiassa ovat hyvinkin tärkeitä. On tarve lomalle -ota pikkuloma! On tarve matkalle -tee pikku matka! On tarve ystävien tapaamiselle -merkkaa ja kutsu kaikki koolle! On tarve herkutella -herkuttele! On tarve juhlia -juhli! On tarve liikkua -liiku! On tarve olla yksin -ota pikku hetki!
Itse olen menneiden kuukausien aikana oppinut omasta itsekkyydestäni ja epäitsekkyydestäni paljon. Jokainen meistä tarvitsee sen pienen hetken. Kukaan ei jaksa tuksuttaa viikko toisensa jälkeen, kuukausi toisensa jälkeen ilman pientä hetkeä itselle. Ihan vain sinulle.
Stressi on meidän perheessä siirretty turhien asioiden listalle ja "uudessa alussa" koitamme antaa enemmän aikaa "oikeille asioille" : rakkaudelle, huomiolle, halauksille, kauniille sanoille, lomille, yhteiselle ajalle, perheelle.
Koska mieli ja kroppa kulkee käsikädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti