Ensimmäiset sairaalatuulahdukset

Päivystyksessä haisee virtsa. Huomaan että viereisen WC:n ovi on raollaan. Haju tulee sieltä. Kuumuudessa haju tuntuu vieläkin pistävämmältä. Ihmisiä on joka puolella. On muutama vauveli,joiden koko vartalo tuntuu olevan kipsissä. HGV on ortopediaan erikoistunut osavaltion sairaala. Yksi osavaltion parhaita julkisia siis. Joka puolella on ihmisiä, jotka odottavat. Henkilökuntaa on vain vähän -he tuntuvat työskentelevän seinien sisäpuolella.

Odotamme ja odotamme. Vierähtää tunti ja toinenkin. Pyörät pyörähtää käyntiin parin tunnin odottelun jälkeen -meillä on sentään osaston(jolle mieheni menee) johtava lääkari tuttavana. Ja silti kestää.

Kassi on ollut pakattuna matkassa mukana vaatteineen ja kirjoineen ja yli puolet tavaroista silti puuttuu: tyynyt, tuuletin, pyyhe, oleskeluvaatteet,lakana(sairaalan lakana on järisyttävän paksu), WC-paperi,hammasharjat ja tahnat,saippua,shampoo etc.etc ja sandaalit...

Sairaalaan täytyy tuoda kaikki. WC-paperista lähtien.

Osastolla C2 on jokainen petipaikka varattu-mieheni löytää sänkunsä ja alkaa tehdä tuttavuutta huonetovereiden kanssa: 5 potilaasta 3 on joutunut mopo-onnettomuuteen -kahdelta on selkäranka murtunut ja kolmannelle rakennettiin uusi leuka kun suun sisältö tipahti onnettomuuden johdosta kaulaan. Kuski kärsi pahat ruhjeet, vaan moposta meni rikki ainoastaan peili. Aika absurdia. Ensimmäinen mopoilija,nuori poika 22v. liukastui hevosenlantaan ja kierähti mopolla ympäri tuloksena murtunut selkänikama ja solisluu. Kuulostaa melkein vitsiltä. Toinen Hra 53v. heitti parisenkymmentä volttia linja-auton rysäyttäessä mopon päälle -onnettomuus oli niin raaka että miehen eloon jäänti oli suoranainen ihme. Lääkärit antoivat ennusteeksi kokohalvauksen,kaulasta alaspäin.

4. huonetoveri(n.55v.) oli kärsinyt selkäkivuista jo hyvän tovin,elellen kuitenkin peruselämää nuoren naisystävänsä (24v.)kanssa,kunnes kuukausi takaperin jaloista oli alkanut lähtemään tunto,joka viikossa katosi kokonaan(siis tunto) -ja raks selkäranka murtui suuren ja agressivisen kasvaimen johdosta! Kasvain poistettiin ja selkäranka kurottiin umpeen. Edessä kävelyn,seisomisen ja perusliikkumisen opettelu.

5. huonetoveri oli tipahtanut 6 kerrosta alaspäin työmaalla, tuloksena murtunut reisiluu ja selkäranka.

Huonetoverit nimeävät heti "ne" sairaanhoitajat ja "ne " sairaanhoitajat. Itse huomaan ettei osastolla ylimääräistä sympatiaa heru sairaanhoitajien puolelta. Kysymyksiin ei haluta vastata ja potilaat ja heidän omaisensa tuntuvat ärsyttävän henkilökuntaa. Huonetoverit sen sijaan tuntuvat olevan jokainen "hyviä tyyppeja" Mieheni saa aikaan keskustelua mistä tahansa ja pian ollaan jo "yhta suurta perhettä".

Hyvä niin,illan hämärtyessä hipsin autolle ja ajelen rauhallisin mielin kotiin. Huomenna on uusi päivä, 3 päivää aikaa leikkaukseen.