Se eka päivä

Ensimmäinen koulupäivä takana ja toinen edessä! Eilinen olikin sitten aika tohinaa -aamulla lähdin töihin ja mieheni kanssa sovittiin että hän hakisi minut töistä 11:30, jos en ehdi kotiin ennen Recifeen (60km) lähtöä. Mieheni saapui hiukan ennen yhtätoista ja kysyi josko hän jäisikin kotiin hoitamaan "hommia" ja veisin yksin Antonyn kouluun, ok sopii. Pääsimme kotiin -ja mitä kummaa -siellä ne lapset nukkuu!!!! HUI. Kyllä nousi kiukkumittari punaiselle -kotona lastenhoitaja ja mieheni, jotka tietävät että lähtö on 11:30 -Antony ei ollut käynyt suihkussa, ei syönyt etc. huihui, mikä kiukku. No töpinäksi vain, Ruuat, syömiset, vaatteet ja eväslaukku olalle ja matkaan.

Matkalla huomaan ettei autossa ole bensaa=/ ja pahinta ettei itsellani ole kuin Suomalainen debit-kortti joka toimii hyvin harvoissa liikkeissa ja pankeissa=? Rahaa on matkassa 36 realia, joista tietulliin menee 7 realia ja loput 29 bensaan, niilla paasen juuri ja juuri eessuntaas.

Ehdimme koululle ajoissa ja Antsu oli into piukassa, odotti tutustumista uusiin tovereihinsa. Kun luokkahuoneen ovet aukesivat poika juoksi ensimmäisenä sisälle ja alkoi leikkiä. Mutta kylläpä äidin sydäntä kipristi: pieni poika suuressa maailmassa! Pienen pieni itkupuuska tuli ainoastaan poistuessani -ja sekin oli tosi pikainen -kyyneleet kuivattiin "machomaisella" raivolla tuhisten.

Tänään, toisena päivänä Antony heräsi aamulla jo kysymys mielessään -"koska lähdemme kouluun?"

Hyvin siis alkoi ja uskon jatkuukin!

Kotimatkalle lähtiessäni pysähdyin 3 automaatille jotta olisin saanut rahaa -ei mikään huolinut korttiani (ja huom. suurkaupungissa 1,2milj. asukkia, pysähtely ei aina ole helpointa..) Rahaa oli jäljellä 10 realia, jolla pääsisin juuri ja juuri kotiin asti (60km). Pysähdyin huoltoasemalle (bensavalo ei vielä palanut) ja latasin tankkiin polttoainetta. Niin luulin. 10 realilla pitaisi saada bensaa n. 3,5litraa, eli toisin sanoen körotellä sellaset 55km. 8kilometriä ajettuani bensavalo syttyi???? Mitä helvattua???? Pojat huoltoasemalla siis yksinkertaisesti huijasivat ja polttoaine ei koskaan valunut auton tankkiin, 10 realia kyllä kelpasi. Humpf!

Seuraaan kerran olen tarkempi, enkä höpötä jokaisen kanssa, kuten on tapana. Ja kuten myös tapahtui huoltsikka-asemalla -juttelin toisen tiskipojan kanssa kun toinen "tankkasi" autoani.

Huomenna haemme Antonyn kotiin ja pidämme lauantaina grillijuhlat koulun alkujen kunniaksi -Anna Sofian koulu alkaakin maanantaina!