Arjen erilaisuuksia

Maa, jota tallaa melkein 200 miljoonaa asukkia, maa jonka pinta-ala on 25 milj. km2, suurempi kuin Eurooppa, pitää sisällään monenlaista matkaajaa. Näin suureen maahan mahtuu paljon kulttuurieroja, niin osavaltionvälisiä kun kaupunkien, kylien ja maaseutujen välisiäkin. Sosiaalieroista puhumattakaan.

Tasa-arvoisessa Suomessa kasvaneena meni pitkän aikaa ennenkuin todellakin ymmärsin ihmisten erot, tässä tapauksessa sosiaaliset erot. Maa, jossa peruskoulutus sukelsi syvään kuiluun n. 40 vuotta sitten, loi  vankan pohjan ihmisten sosiaalisille eroille -köyhät kyykkyyn ja ilman kunnon koulutusta -joka kuitenkin on pitkälle tarpeellinen, jotta elämässä pääsee mukavalle tasolle. Se, jolta löytyi takataskusta pätäkkää, maksoi koulun lapsilleen. Köyhyys luo tietenkin monimutkaisempiakin ongelmia, ei ainoastaan koulutuksen puuttuminen vaan myös oppilaiden puuttuminen -on perheitä, joissa jokainen talon asukki halutaan pitää töissä, lapsista lähtien. Lapset ovat oiva keino herättää ihmisten suojeluhalu kaduilla.

7 vuotta takaperin tilanne oli huomattavasti huonompi -muistan ikkunanpesijät, kerjääjät, temppujen tekijät liikennevaloissa, suurin osa lapsia ja nuoria äitejä. Ja itkin, ja kuinka tuntui pahalta kun ne pienen suuret silmät tulivat uniini. Syyllisyydentuntoisena avasin ikkunan ja sujautin 2 realia kerjääjän likaiseen käteen. sydän syrjälläni ajattelin auttavani poloista. Eikä tullut mieleenkään että kenties antamalla, tuen ihmisten pysymistä kaduilla. Jos jokainen autoilija sujauttaa kerjäläisen käteen 2 realia, siitä kertyy jo pieni omaisuus 8 tunnin aikana. Suurkaupungissa autojen jono on jatkuva ja 2 tunnissa saa helposti kokoon 100 realia (50 euroa). Onko siis moraalisesti oikein antaa kerjäläisille rahaa? Ei. Tai siis on, tai siis jos matkaajasta tuntuu sydämessä pahalta nähdä toivottomuutta? Parempi olla silti antamatta.

Muutama vuosi takaperin alkoi televisiossa pyörimään kampanja, joka tyrmäsi avunannon kerjäläisille. Autoilijat sulkivat ikkunansa ja lompakkonsa. Tulos: kerjäläiset vähenivät ja kauppiaat lisääntyivät. Positiivista. Brasilia elää suuren muutoksen aikaa -jos meillä Pernambucon osavaltiossa työttömyysprosentti huiteli 15% paikkeilla muutama vuosi takaperin, tänä päivänä eletään luksushetkeä -työttömyysprosentti on 5,8!! Siis oikeasti viisi ja risat! Hienoa, joka haluaa töitä, niitä varmasti saa tänä päivänä.

Calhetas ranta ja 28 asteinen meri

Onglemaksi on muodostunut osaava työnhakija -osaavaa työvoimaa on vaikea löytää, niinpä työvoimaa haetaan muista osavaltiosta ja muista maista -kaiken alan insinööreille on paljon paikkoja, ja palkkauskaan ei ole hassumpi -tunnen erään rakennusinssin, joka kääräisee edut pois lukien n. R$ 20 000/kk (9100euroa). Tunnen erään toisenkin, joka päätti lähteä kuljetusalalle 3 vuotta sitten ja käärii omasta firmastaan(palkkaa) tänä päivänä pyöreät R$ 100 000/kk (45 500euroa). Ei hullumpi juttu ollenkaan.

Tarinan toisella puolella onkin sitten hiukan vähemmän nollia -minimipalkka on (koillinen) R$ 622/kk(282euroa) ja sillä elää suuri osa kansasta. Minimipalkka nousee joka vuosi ja kohta Brasiliassa varmasti saavutetaan jonkinlainen sosiaalinen sekä koulutuksellinen tasa-arvo. Ei jokaisella maija meikäläisellä( itseäni tarkoittaen) pian olekaan varaa kotiapuihin ja lastenhoitajiin. Se on itse luututtava nurkat ja lastenhoito järjestettävä muilla tavoin.

Maracaípessa välipalaa hakemassa

Itse olen äimistellyt ja tulen aina äimistelemään ihmisten erilaisuutta -erilaisuutta joka on lähtöisin koulutustaustasta ja kasvuympäristöstä. Eriarvoisuus on täällä räikeästikin välillä esillä. Jos ajattelemme luokkajakoa, on luokka A, ökyrikkaat jotka rullaavat yksityiskoneella viikonlopuksi Italiaan katsomaan futismatsia, joilla on useita eri autoja, useita eri osoitteita ympäri Brasiliaa ja maailmaa, luokka jolta raha ei lopu. Luokka B, jotka ovat erittïn hyvin toimeentulevia, perheessä on useita autoja, asunto on luxustasoa, mutta lentokoneen sijasta parkkiruudussa saattaa seistä pikavene. Luokka C1 (ylempi keskiluokka), joka elää oikein mukavasti, pystyvät tarjoamaan lapsilleen hyvän koulun ja sairasvakuutuksen, ajavat uudella autolla, ottavat ehkä asuntolainaa. Luokka C2 (alempi keskiluokka) johon kuuluu paljon paljon brasilialaisia. Tämä on uusi luokka joka on kasvanut räjähdysmäisesti: ihmiset ovat uusia kuluttajia markkinoilla -heillä on rahaa, jota mielellään käyttävät perustarpeet hoidettuaan, "turhuuksiin". Lähtevät elämänsä ensi kertaa lomalle, hakevat pankista ehkä lainaa, saavat elämänsä ensimmäsen pankkikortin -luokka jolla on valtavasti volyymia. Viimeinen jäljelle jäävä luokka on  D, joka on kuihtumassa hyvää tahtia pois. D luokkaan kuuluvat tienaavat vähemmän kuin minimipalkan /kk.

Mikä tekee ihmisistä sitten niin kovin erilaisia? Ympäristö missä kasvoit, missä opit, ihmiset joiden kanssa opit ja jotka takoivat perusaatteet mieleesi. Suomessa en ole koskaan tavannut vastaavaa erilaisuutta, enkä koskaan tule tapaamaan. Totta on, että toiset opiskelevat enemmän, toiset ovat lahjakkaita kielissä, toiset matematiikassa, toiset muistavat historian monimutkaiset kiemurat, toiset osaavat selittää biologian salaisuudet pienintäkin yksityikohtaa myöten, mutta Suomessa silti, meillä on kaikilla sama lähtökohta, seisomme kaikki samalla jalustalla, koska meidän hieno koulutussysteemi on taannut jokaiselle pienelle ja isolle suomalaiselle hyvän lähtökohdan elämään. Suomessa jokainen osaa kirjoittaa ja puhua oikein (ainakin melkein). Jokainen tietää "perusetiketit" ja halutessaan niitä noudattaa. Jokainen osaa käyttää puhelinluetteloa ja pankkikorttia.

Ei hullumpi paikka opetella uimaan!

Ymmärtäessäni oikeasti sosiaaliset erot vaivuin jonkinlaiseen ymmärtämättömyyden tilaan -miten tälläinen voi oikeasti olla totta? Ja tätä yhä vieläkin ihmettelen. Joka päivä.

Sosiaaliset erot eivät tee Brasiliasta huonoa maata, eikä ihmisistä huonoja ihmisiä. Jokapäiväinen elämä saattaa sujuvuuteen ja ripeään toimintaan tottuneelle tulla yllätyksenä -aikataulut eivä pidä paikkaansa, ihmiset neuvovat monesti väärin, antavat puolikkaan tiedon kokonaisen sijasta (joka johtaa usein sujuvasti harhaan).

Brasilia on maa, jossa asiat avautuvat hitaasti. Brasilia on maa missä hyttyset ovat hiljaisia ja nopeita. Brasilia on maa missä on paljon iloa ja juhlaa. Brasilia on maa, missä asukit ovat maailman onnellisempia ja toiveikkaimpia. Brasilia on maa missä lapsia rakastetaan yli kaiken. Brasilia on maa missä luonto on näyttänyt kaikista kauneimmat temppunsa. Brasilia on maa jota rakastan!