Onnellisuushöpinöitä

Onko sinulla koskaan "NIITÄ" päiviä? Niitä päiviä, kun suupielet haluaa näyttää koko ajan alaspäin, takaraivossa suorastaan kiristää ja tuntuu että mikään ei näytä kivalta? Päiviä jolloin jokainen vastaantulija ärsyttää ja jos joku sattuu kysymään jotain, saatat haluamattasi vastata turhan napakasti?
Minulla on. Ja kuinka inhoankaan näitä päiviä -silloin en ole millään lailla sosiaalinen, ei kiinnosta muiden tekemiset ja kaikista parasta olisi olla yksin ja olla vaan. Vaikka sekään ei tunnu kivalta. Oih, kuinka inhoankaan näitä päiviä. onneksi niitä on harvoin. Niin, naisella yleensä kerran kuukaudessa, eikös vain kanssasisaret? Ja miehellä samoin, kerran kuukaudessa. En tiedä miksi.
Mitä on onni, onnellisuus, hyvä olo, ilo? Mistä tulee se hyvä olo, mikä saa kaiken tuntumaan kevyeltä ja helpolta, saa kaiken maistumaan naurulta ja ilolta? Missä on onnen avain? Onni on kokonaisuus, joka koostuu jokapäiväisistä pienistä hetkistä. Onni saattaa toki olla suurempiakin asioita -lottovoitto, uusi auto, uusi koti, uusi työ... Perusonni kuitenkin koostuu pienistä hetkistä ja kyvystä sopeutua omaan elämäänsä. Kyllä! Kyvystä sopeutua omaan elämäänsä, kyvystä nauttia siitä mitä sinulla on ja pyrkimyksestä eteenpäin kohti uusia pieniä onnenhetkiä. Onni on kiinni omista ratkaisuista. Ja onni on monen asian summa.
Muistan hyvin hetket jolloin kävelin paratiisirantaa edestakaisin kuluttaakseni aikaa. Olin surullinen, koska olin yksinäinen. Kaipasin asioita joita ei ollut ja inhosin aikaa jota oli liikaa. Kuinka saatoin olla surullinen ja tyytymätön vaikka olin 30 asteen helteessä, hienohiekkaisella palmurannalla?? Eikös se ole jokaisen unelma? Tai ainakin monen? Nyt muistelen hymyssäsuin noita hetkiä ja mietin kuinka PALJON keksisin tekemistä jos saisin sen kaiken ajan takaisin mistä en pitänyt! Olisi siivoiltavaa, järkättävää, töitä, ompeluksia, ostoksia, OMAA AIKAA, lapsiaikaa ja ties mitä! Mutta missä on se aika nyt? Ei ainakaan meidän kotona.
Jos haluat saavuttaa onnen, haluat hyvän perusilon elämääsi, siihen ei tarvita temppuja eikä rahaa. Katso elämääsi kuin karttaa: mistä asioista pidät ja mistä et. Miksi et pidä niistä asioista mistä et pidä? Mitä voisit tehdä niille asioille mistä et pidä? Mitkä asiat saisivat sinut onnellisemmaksi? Kuinka saavutat ne asiat, jotka saavat mielesi onnellisemmaksi? Oletko valmis luopumaan, jotta saavutat?
Minulle onni on sisällä, onni on jokapäiväinen rutiini, kahvin tuoksu, lasten halaukset, miehen leveä selkä vieressäni.Asiakkaat, jotka kertovat mihin päin mennä työssäni, asiakas jonka saan hymyilemään -mitä enemmän jaamme iloa ympärillemme, sitä onnellisempia tulemme olemaan.
Toukokuussa suomivisiitillä poikkesimme lasten kanssa puistoon, joka oli aidattu. Ei tullut mieleenikään että olisi ollut yksityinen alue -heh, kyltti puuttui. Muutaman minuutin kuluttua, viereisen puiston tarhatäti rupesi vilkuilemaan, äärimmäisen ärsyyntyneenä. Tepastelin tädin luokse ja tervehdin -rupesin juttelemaan ja selvisi että olimme vallanneet tarhan puiston. Täti ei pitänyt tilanteesta ollenkaan, oli ylimielinen ja koppava ja ärsyyntynyt. Kerroin pahoitellen tädille etten tosiaan ymmrtänyt lainkaan kyseessä olevan tarhanpuisto koska alueella ei ollut kylttiä ja olin ehkä jo pudonnut vähän systeemeistä -että pakkaisimme kyllä tavarat ja tulisimme sitten tarha-ajan päätyttyä leikkimään. Kun täti yhtäkkiä hymyili ja totesi etteipä ole koskaan ennen käynyt näin, nooo, kyllä te nyt voitte tänään leikkiä ja laskea liukuja, mutta jos seuraavan kerran sitten tulette vasta tarhan sulkemisen jälkeen... Täti poistui hymyillen paikalta, toivotti mukavaa loman jatkoa ja lähti leikkimään tarhalaisten kanssa. Olen varma että sille ärsyyntyneelle tädille tuli hyvä mieli, kun antoi meidän omituisten puistonvaltaajien jäädä leikkimään.
Onni on kiinni omista teoista, hymystä, kauniista sanoista, avuliaisuudesta, ymmärtäväisyydestä. Ja sitä kaikkea mesitä jokainen tarvitsee -ymmärrä itseäsi, hymyille itsellesi, tee hyviä tekoja itsellesi ja auta itseäsi sopeutumaan. Loppu hoituukin itsestään -malja onnelle!