Vastatuulta

Joskus elämään tulee vierailulle Herra vastatuuli. Vastatuuli puhaltaa niin kovin, että laittaa kaikki ajatukset sykkyrälle ja mielen pienelle mykkyrälle. Vastatuuli herättää huolta ja murhetta, kasapäin huolestumisia ja mustia pilviä. Minä olen ollut kaikkien vuosien aikana onnekas, vastatuulia on puhalellut, joskus voimakkaastikin, mutta aina sitä on tuulensilmästä selvitty. Ja vielä hyvillä mielin.

On ihmisiä joita suorastaan ärsyttää positiivisuus ja yleinen optimismi. ärsyttää että pystyy näkemään kurjimmassakin asiassa sen jonkun "hyvän puolen" tai "tarkoituksen". Oma elämännuorani on aina ollut optimisimi. Pienten asioiden ihastelu, elämän arkihetkistä nauttiminen, tunteilla leikittely -jopa suru ja itku saattavat joskus tuntua hyvältä. Uskomatonta. Hyvältä tuntuu tuntea.

Mietin usein ystäviäni ja heidän elämänmatkaansa. Koulukavereitani ensimmäiseltä luokalta asti, muistan monenmoisia tarinoita, hienoja ja vähemmän hienojakin. Mietin työkavereitani,opaskollegoitani ja lapsuudenystäviäni. Ja suomiperhettä.Ja brassiperhettä Jokainen on jollain lailla värittänyt elämääni, antanut uskoa kurjan hetkellä, luonut toivoa vaikeissa kysymyksissä ja valintojen äärellä. Tuonut iloa ja asennetta. Opettanut.

Kaipaan suunnattomasti ystäviäni,niitä joiden kanssa istuu tuntitolkulla ihmettelemässä ja päivittelemässä elämän kiemuroita. Joiden kanssa jaksaa juoruta ja istua aamuun saakka,vaikka olisi töihin meno. Ihmisyys vaatii ja tarvitsee tuekseen toista ihmistä. Ystävät ovat kullanarvoisia, kuuntelevat korvat ja rakkaudellinen rutistus. Niitä kaipaan. Paljon.

Elämä tuntuu hyvältä. On paljon asioita jotka voisi olla toisin. Jos oisi. Mutta tämä hetki ja vastatuuli on tehty elettäväksi. Elämä on matka, johon mahtuu ylä-ja alamäkeä, kiemuroita, kaarteita, kuoppia ja hidasteita. Ja niistä kaikista selvitään, jotenkin ja jossain vaiheessa.

Aamulla taidan pulahtaa Atlanttiin lapsien kanssa, juosta hiekalla, leikkiä ja nauttia lasten kyvystä ottaa hetkestä ilo irti. Ja unohdankin hetkeksi Herra Vastatuulen.