Jatketaanpa siitä mihin viimeksi jäätiin. Listaani koristaa sana SOSIAALISET EROT. Ja siinähän sitä onkin purtavaa! Olen kasvanut maassa missä ei oikeastaan sosiaalieroja ole, jollain nousi varmaankin karvat pystyyn ja huutaa jo kovaan ääneen ettet tyttö tiedä mistä puhut! Mutta jatkan silti väitettäni ettei sosiaalieroja oikeastaan ole. No onhan siellä se akateeminen hyvinvoiva korkeakoulutettu piiri ja on ne työläispiirit,muttamutta, erot näiden luokkien välillä ovat pienet.
Elämän A ja O on koulutus. Brasiliassa valtio tarjoaa koulun jokaiselle taivaltaan aloittelevalle, mutta koulutuksen taso onkin sitten toinen asia. Maailman koululistoilta Brasilia löytyy sijalta 39,Thaimaan ja Indonesian jälkeen. Suomi löytyy ensimmäiseltä sijalta. Ja eroa on paljon. Naapurissamme asuu useita lapsia, jotka puhuvat VÄÄRIN kieltä. Kyllä väärin, sanovat sanat väärin, vanhemmat eivät osaa kirjoittaa, osaavat ehkä lukea, toinen asia ymmärtävätkö lukemansa. On vanhempia jotka antavat lapsensa jättää koulupäivän väliin, koska "tänään on vain kahden tunnin päivä" tai "tänään on perjantai". Tämän tyyppinen sosiaalinen ero oli itselleni tosi kummallista -enkä sitä ymmärtänyt millään kunnes aloin itse puhumaan sujuvaa portugalia. On paljon kansaa jotka eivä tiedä kuinka käyttää esim.puhelinluetteloa, eivät ymmärrä monimutkaisia keskusteluita ym. Onko meillä Suomessa tälläistä kansaa? Ei. Ei ole, koska kaikki saavat saman peruskoulutuksen, joka on erittän korkeaa tasoa. Tason vuoksi usein lapset laitetaan yksityiseen kouluun. Tähän huomautuksena vielä, että maasta löytyy myös valtion kouluja joissa opetuksen taso on korkea, jossa opettajat ovat omistautuneita työllensä alhaisesta palkasta huolimatta ja innostavat oppilaita hyviin suorituksiin ja opiskelulle omistautumiseen. Tälläiset valtion koulut ovat valitettavasti enemmän poikkeus kuin sääntö.
Raha ja peruselämä. Minimipalkka on ollut vuoden alusta lähtien R$ 678, n. 272 euroa/kk. Kuulostaako huimalta? Heräsi varmaankin ajatus, no mutta siellä on kaikki niin paljon edullisempaa, eikö vain? Sukelletaanpa "edullisiin hintoihin": maitolitra 1,20 euroa, leipä 2,50euroa/kg, juusto 8 euroa/kg,
kinkku 11 euroa/kg, vesi 2,40euroa/19litraa (vesijohtovettä ei voi juoda), hyvä pihiviliha 8 euroa/kg, bensalitra 1,30 euroa. Vuokrat perusasuinalueella 200-500euroa/kk. Bussilippu(60km) 4euroa. Kaupunkilippu 90 senttiä. Hinnoitteluissa täytyy huomioida eri osavaltiot ja kaupungit, antamani hinnat ovat Recife-Porto de Galinhas akselilta.
Jos käy kurja tuuri ja joudut työttömäksi -jos et ole maksanut (tai paremminkin työnantajasi) työturvaa ja sairaskassaa, siinähän olet. Kukas sitten auttaa vuokranmaksussa? Ruuan hankinnassa? Bussilipuissa? Vaatteiden ostoissa? Omillasi olet. Jos ei ole perhettä apuna, niin se on parempi alkaa keksimään rahantekokeinoja -ei ole sosiaalitointa, ei ole Kelaa eikä minkäänlaisia valtionavustuksia syrjäytyneille. Brasiliassa ei ole varaa syrjäytyä. Se on löydettävä töitä tai lähdettävä kylille kaupustelemaan kaloja, rapuja, hummereita, omia käsitöitä, ihan mitä vain.
Jos sairastut, ja joudut hetkellisesti työkyvyttömäksi, jos et ole kuulunut sairaskassaan, niin harmi. Olet jälleen omillasi. Ei ole Kelan korvauksia, ei ole asuntotukia, sairastukia eikä mitään muutakaan tukia. Jos työkyvyttömyytesi on loppuelämän vievä siaraus, varaudu oikeustoimiin, jossa arvioidaan työkykysi moneen kertaan ja vuosien prosessiin. Niin ja JOS pääset työkyvyttömyyseläkkeelle niin palkkasi on huikeat 272euroa/kk. EI ole siis myöskään varaa sairastua.
Sairaanhoito kärsii väline-ja hoitajapulasta (niinkuin koko maailmassa) uskaltaisin kuitenkin väittää että Suomalainen mieluummin luikkii pakoon kuin jää hoidettavaksi valtion sairaalaan. Näky on järisyttävä jo sairaalaan ala-aulassa -ihmisiä makaa lattioilla odottaen vuoroaan useita tunteja. Ei siis odotella VAIN käytävilla sangyissä. Vaan LATTIOILLA, ilman sänkyä. Sairaaloiden arki on hulinaa ja tarinoita on monia. Ja monia. Ja monia. Toinen vaihtoehto on yksityissairaala, mutta sinne päästäksesi maksat huomattavasti enemmän kuin Mehiläisen poliklinikkamaksun. Ja ehkä järisyttävintä on että ilman rahaa et saa hoitoa. Voitpa kuolla sairaalaan portille, mutta jos ei ole tuohta voit unohtaa. Aika hurjaa, eikö? Nyt äitini varmaan ajattelee että olisi kyllä parempi tulla Suomeen sieltä! Heh.
Mutta. Brasiliassa on niin ihanaa! Eräs ihanainen ystäväni tässä taannoin totesi (vietettyään täällä hetken jos toisenkin eläen tätä peruselämää) että eipäs Suomessa ole kyllä köyhyydestä tietoakaan, kun vaan jaksaa kuuliaisesti täytellä papereita niin jotain pientä yllätystä aina tipahtelee tilille.
Että puuhataanpa vaan vielä päälle sitä 600 euron perustuloa jokaiselle Suomen kansalaiselle. Huhhuh sanon minä. Kuulostaa jo hiukan absurdilta.
torstai 18. huhtikuuta 2013
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Brassirouvan ihmeellinen tropiikki vol1.
Tein suursiivousta eräs päivä tässä taannoin ja löysin mielenkiintoisen listan mihin olin listaillut asioita jotka herättävät ärsytystä, ihmettelyä tai hämmennystä. Ja sehän sai hymyn huulille, ottaen huomioon että lista on vuodelta 2007, jolloin otin ensi askeliani tässä "todellisessa" brassiarjessa.
Ensimmäisenä on SIIVOUS -elämme tropiikissa imurittomassa maailmassa. Lattioita lakaistaan päivittän noin tsiljoona kertaa, koska koti on täynnä hiekkaa. kun saat lakaisu-urakan valmiiksi huomaat jo uusien kiusallisten hiekanjyvien kulkeutuneen olohuoneeseesi, keittiöösi, vessaan ja joka kumman kulmaan. Ja huh, ärsyttää kävellä paljain jaloin, kun hiekka narskuu varpaissa. Ja sukatkin on liian kuumat.
Lattian pesuun ei paikalliset perusmoppeja käytä -perusmopit soveltuvat ainoastaan pikkupölyjen pyyhkimiseen. Kun siivotaan niin siivtaan sitten kunnolla: Tarvikkeiksi riittää klorittia pullo, ehkä jonkun tuoksun kera, vesisanko ja muutamia lattiapyyhkeitä/rättejä. Ja siitäpä se lotraus aloitetaan -huonekalut nostellaan mahdollisuuksen mukaan pois lattioilta ja ei muuta kun vesileikkeihin -vesiämpäristä KAADETAAN vettä lattioille j heitetään sekaan klorittia, (huom.ei sovi puulattioille), jotka ovat tietenkin laattalattioita ja sitten kovaharjaisella harjalla jokainen kulma tiukasti läpi. Sen jälkeen kyykkimään ja keräämään ylimääräinen vesi lattioilta pyyhkeillä. Ja halutessasi voit vielä pyyhkäistä lattian pyyhkeellä missä on hiukan pesutuoksua, jotta jää hyvä tuoksu. Huh miten vaivalloista, mutta tuleepa ainakin puhdasta. Vessan pesu kuuluu samaan rytmiin: vettä runsaasti ja pesuaineita runsaasti.
Toisena listaltani löytyy HOME. IIIIIIK. Hometta on joka puolella ja siitä on vaikeista vaikeinta päästä eroon -jopa jääkaapin ovi homehtuu, tai oikeastaan sen pinnalla oleva hienoinen pöly (onkos ollut talon siivooja laiska..Hmmm...). Vessasta puhumattakaan, seinät mustuvat viikossa jos ei niille näytä harjaa ja klorittia. Entäs sitten säilötyt kengät, vaatteet, liinavaatteet ihan mikä vain, KAIKKI HOMEHTUU!!! Uskomatonta.
Veljeni laittoi postissa rullaluistimeni, jotka olivat n.12-13vuotta varastoituina -ilman pienintäkään homeenhäivää. Talven tullen, kun saamme enemmän sateita ja ilma tipahtaa muutaman asteen (n.28) on vuorossa operaatio vaatekaappi: Kaikki vaatteet kerran kuukaudessa ulos aurinkoon päiväksi. Kenkiä myöten. Auringonsäteet "kuivattavat" homeitiöt. Jos ei auta niin pyykkirumba käyntiin. Huhhuh. Että haistappa home.
Kosteus aiheuttaa monenlaista päänvaivaa, kurkistaessani takapihalle huomaan että takapihan(itse asiassa ei niinkään takapiha, mutta pieni service-alue) seinä on täynnä sammalta, jostain tiilenvälistä kurkistaa puunalku, puhumattakaan lattian liukkaista sammaleenaluista -ei muuta kun harja käteen ja klorittia seinille ja hommiin. Kun on saanut kuurauksen valmiiksi niin kalkkimaalia seiniin -se tappaa homeitiöitä ja auttaa (hiukan) taistelussa kosteutta vastaan.
"Aina kun tulet lomalle sun laukuista tulee "ulkomaiden haju"" Heh, toisin sanoen kosteuden ja homeen haju, eikös niin? Kuinka monet kerrat olen kuullut tämän lausahduksen!
Kolmantena listaani koristaa SÄHKÖ. Muistan Antonyn ollessa pienenpieni, muutaman kk ikäinen kun yritin laittaa vauveli tissillä yövaloa päälle. Lapsi melkein lensi seinään saadessani sähköiskun. Sormeeni tuli reikä ja siitä nousi savua. Eipä kannattakaan koskea sähkölaitteisiin ilman havaianas-sandaaleita, toimivat erinomaisina eristeinä. Silitys, sähkösuihkun päällelaitto, dvd-laitteiden ronklailu kaikki vain ja ainoastaan sandaalit jalassa. Näin vältämme perussähkötapaturmat kotona. Puhumattakaan jouluvaloista -niitä käsitellessä tarvitsee jo kumihanskatkin, jos haluaa selvitä ilman "tällejä". Mitähän Suomen "sähköturvaliitto" tähän toteaisi? Pistorasioista välähtelee salamia normaaliiin tahtiin kun irroitat tai laitat pistokkeen. Kotona luovuimme sähkösuihkustä (joka siis lämmittää vettä) ja nykyään suihkustamme satelee aurinkopäivänä haaleaa vettä ja sadepäivänä vuoristopurojen virkistävää vettä. Lapsetkin ovat oppineet hienosti käymään suihkussa hyppimällä (jos vesi on hiukan liian raikasta). Jos ylitämme raikkausrajan, lämmitämme lapsille vettä kattiloissa! Hahhahhaaa, uskoisitteko?
Ensimmäisenä on SIIVOUS -elämme tropiikissa imurittomassa maailmassa. Lattioita lakaistaan päivittän noin tsiljoona kertaa, koska koti on täynnä hiekkaa. kun saat lakaisu-urakan valmiiksi huomaat jo uusien kiusallisten hiekanjyvien kulkeutuneen olohuoneeseesi, keittiöösi, vessaan ja joka kumman kulmaan. Ja huh, ärsyttää kävellä paljain jaloin, kun hiekka narskuu varpaissa. Ja sukatkin on liian kuumat.
Lattian pesuun ei paikalliset perusmoppeja käytä -perusmopit soveltuvat ainoastaan pikkupölyjen pyyhkimiseen. Kun siivotaan niin siivtaan sitten kunnolla: Tarvikkeiksi riittää klorittia pullo, ehkä jonkun tuoksun kera, vesisanko ja muutamia lattiapyyhkeitä/rättejä. Ja siitäpä se lotraus aloitetaan -huonekalut nostellaan mahdollisuuksen mukaan pois lattioilta ja ei muuta kun vesileikkeihin -vesiämpäristä KAADETAAN vettä lattioille j heitetään sekaan klorittia, (huom.ei sovi puulattioille), jotka ovat tietenkin laattalattioita ja sitten kovaharjaisella harjalla jokainen kulma tiukasti läpi. Sen jälkeen kyykkimään ja keräämään ylimääräinen vesi lattioilta pyyhkeillä. Ja halutessasi voit vielä pyyhkäistä lattian pyyhkeellä missä on hiukan pesutuoksua, jotta jää hyvä tuoksu. Huh miten vaivalloista, mutta tuleepa ainakin puhdasta. Vessan pesu kuuluu samaan rytmiin: vettä runsaasti ja pesuaineita runsaasti.
Toisena listaltani löytyy HOME. IIIIIIK. Hometta on joka puolella ja siitä on vaikeista vaikeinta päästä eroon -jopa jääkaapin ovi homehtuu, tai oikeastaan sen pinnalla oleva hienoinen pöly (onkos ollut talon siivooja laiska..Hmmm...). Vessasta puhumattakaan, seinät mustuvat viikossa jos ei niille näytä harjaa ja klorittia. Entäs sitten säilötyt kengät, vaatteet, liinavaatteet ihan mikä vain, KAIKKI HOMEHTUU!!! Uskomatonta.
Veljeni laittoi postissa rullaluistimeni, jotka olivat n.12-13vuotta varastoituina -ilman pienintäkään homeenhäivää. Talven tullen, kun saamme enemmän sateita ja ilma tipahtaa muutaman asteen (n.28) on vuorossa operaatio vaatekaappi: Kaikki vaatteet kerran kuukaudessa ulos aurinkoon päiväksi. Kenkiä myöten. Auringonsäteet "kuivattavat" homeitiöt. Jos ei auta niin pyykkirumba käyntiin. Huhhuh. Että haistappa home.
Kosteus aiheuttaa monenlaista päänvaivaa, kurkistaessani takapihalle huomaan että takapihan(itse asiassa ei niinkään takapiha, mutta pieni service-alue) seinä on täynnä sammalta, jostain tiilenvälistä kurkistaa puunalku, puhumattakaan lattian liukkaista sammaleenaluista -ei muuta kun harja käteen ja klorittia seinille ja hommiin. Kun on saanut kuurauksen valmiiksi niin kalkkimaalia seiniin -se tappaa homeitiöitä ja auttaa (hiukan) taistelussa kosteutta vastaan.
"Aina kun tulet lomalle sun laukuista tulee "ulkomaiden haju"" Heh, toisin sanoen kosteuden ja homeen haju, eikös niin? Kuinka monet kerrat olen kuullut tämän lausahduksen!
Kolmantena listaani koristaa SÄHKÖ. Muistan Antonyn ollessa pienenpieni, muutaman kk ikäinen kun yritin laittaa vauveli tissillä yövaloa päälle. Lapsi melkein lensi seinään saadessani sähköiskun. Sormeeni tuli reikä ja siitä nousi savua. Eipä kannattakaan koskea sähkölaitteisiin ilman havaianas-sandaaleita, toimivat erinomaisina eristeinä. Silitys, sähkösuihkun päällelaitto, dvd-laitteiden ronklailu kaikki vain ja ainoastaan sandaalit jalassa. Näin vältämme perussähkötapaturmat kotona. Puhumattakaan jouluvaloista -niitä käsitellessä tarvitsee jo kumihanskatkin, jos haluaa selvitä ilman "tällejä". Mitähän Suomen "sähköturvaliitto" tähän toteaisi? Pistorasioista välähtelee salamia normaaliiin tahtiin kun irroitat tai laitat pistokkeen. Kotona luovuimme sähkösuihkustä (joka siis lämmittää vettä) ja nykyään suihkustamme satelee aurinkopäivänä haaleaa vettä ja sadepäivänä vuoristopurojen virkistävää vettä. Lapsetkin ovat oppineet hienosti käymään suihkussa hyppimällä (jos vesi on hiukan liian raikasta). Jos ylitämme raikkausrajan, lämmitämme lapsille vettä kattiloissa! Hahhahhaaa, uskoisitteko?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)