Byrokratiajonoa

Huh. Kyllä tämän maan byrokratia joskus laittaa silmät selälleen. Huh. Ja huh. Pari kuukautta sitten kävimme mieheni kanssa kaupungintalolla hakemassa kaikenmaailman lupia yrityksellemme. Ensimmäisenä meitä "palveli" erittäin EI-palveluhalukas Rouva, joka oli syventynyt messenger-keskusteluun. Seuraavalla tiskillä tapasimme nuoren miehen, joka tutki uusimpia tuulia automaailmasta. Seuraava kaupungin palveluksessa oleva Herra sentään katsoi päin (suu täynnä pullaa) ja kertoi oikean henkilön olevan ylimmässä kerroksessa, viimeisessä huoneessa käytävän päässä. Hmmmm. Nousimme yläkertaan ja toiveikkaana astelimme viimeiseen huoneeseen. Siellä todettiin kahvikupin ja messengerin lomasta että olimme tulleet väärään paikkaan, oikea paikka on kerrosta alempana, toinen ovi vasemmalle. Laskeuduimme kerroksen, koputimme toiseen oveen vasemmalla ja ojensimme toiveikkaana paperin johon olimme metsästämässä leimaa. Paperimme keräsi n. 7 nuorta ja vanhempaa naista ihmettelemään yläkerran toimintaa joka lähettää ihmisiä heidän osastolleen, vaikka juurikin oli viimeisessä kokouksessa ollut puhetta uudesta työnjaosta. Oma oloni alkoi olla jo kireä kuin viukunkieli. Palasimme siis takaisin yläkertaan, jossa Rouvashenkilö hymyili herttaisesti. Oli varmaankin työvuosiensa aikana oppinut tämän "älävälitätämäonjokapäiväistä"-hymyn. Astuessamme yläkerran käytävän päässä olevaan huoneeseen, mieheni onnistui pääsemään samalle linjalle kahvia hörppivän toimihenkilön kanssa ja kas kummaa, asiat lähtivät yllättävään käänteeseen -pääsimme ainakin yhden askeleen eteenpäin -paperimme pääsisi analysoitavaksi. Lisää siis toimihenkilöitä, jotka pitäisi voittaa puolelleen. Huh. Tästä kaikesta on nyt 2kk ja analyysi kesti aina tähän päivään asti. Tänään vastaanotimme puhelinsoiton: Toimistomme vuokrasopimus ei voi olla henkilön nimissä joka oikeasti vuokraa meille toimistoa ja jolle maksamme vuokran, vaan sen täytyy olla tontin omistajan nimissä. Ainoa ongelma on että kyseinen tontin omistaja haudattiin 6 vuotta sitten. Ja nykyiset tontin asukit ja vuokraajat eivät ole "nykyaikaistaneet" omistussuhteita...
Suomalaisena sitä ihmettelee monia tropiikin mutkia. Brasiliassa on paljon lakeja. Sanotaan että lakeja on niin runsaasti että niitä on mahdoton noudattaa, koska yksi laki kumoaa toisen ja kolmas velvoittaa neljänteen joka on jo kumottu toisen toimesta ja lopputulosta ei tiedä kukaan, miten sen sitten OIKEASTI pitäisi olla. Huh. Se joka tahtoo tehdä asiat rehellisesti, on todellisissa vaikeuksissa.
Yksi yllätys oli myöskin aikoinaan sairaalabyrokratia: jos sinulla on yksityinen sairasvakuutus, jolla katat lääkärinkäynnit -sinun TÄYTYY kantaa mukanasi kuittia että olet maksanut kk-maksun, muuten lääkärikäyntisi on peruttu. HALOOOO???? Kuinka monet lääkärikäynnit jouduinkaan perumaan tämän takia, koska saavuin vastaanotolle ilman kuittia... Brasiliassa jokaisella kansalaisella on (tai pitäisi olla) henkilönumero, RN (Registro nacional)sekä CPF nro(cadastro pessoal física) ja nämä kaksi numeroa ovat myöskin elintärkeät -ilman näitä numeroita saattaa moni asia jäädä tekemättä.. Kuten auton osto. Eikä riitä että ostajalla on omat numeronsa: jos ostaja on naimisissa, täytyy myös löytyä puolison numerot.
Lasku jos myöhästyy yhden päivän eräpäivästä johan alkaa paukkua: päälle rapsahtaa aikamoiset viivästymismaksut. Eikä se vielä mitään -jos missaat eräpäivän, ainoa vaihtoehtosi on maksaa lasku OIKEASSA PANKISSA, kassalla. Pankkeja on runsaasti. Itse koitan viimeiseeen asti välttää pankkiin menemistä, yksinkertaisesta syystä nimeltä JONO. Jono on vähintään 45 min. ja voi helposti venyä 2-3 tuntiin. Uskomatonta, mutta totta. Mieheni veli on pankkivirkailija, jonka työaika loppuu klo 16:00, mutta käytännössä pääsee kotiin vasta klo 18:00, palveltuaan odottavat asiakkaat.Huh.
Täällä kansa on tottunut jonottamaan ja odottamaan. Ja minä myös aikojen myötä. Ainakin jotenkuten. Ruokakaupassa jono on keskimäärin n.45minuuttia(riippuu tietenkin marketin koosta ja ajoituksesta). Jonotusaikaan on hyvä haalia jotain tekemistä: lehtiä, tekstareita, juoruilua puhelimessa tai höpöttelyä kanssajonottajan kanssa.. Maksutapahtumat saattavat suomalaissilmään näyttää monimutkaisilta -on jos jonkinmoista korttia ja ostokset jaetaan useampaan osaan. 200 R$ ruokaostokset voit jakaa 4x50R$/kk(=4x25euroa), mikä kuormittaa kukkaroa vähemmän, 50R$ kengät voit maksaa 5ssä osassa, jos mielit 5x10R$/kk(=5x5euroa). Ja niin edelleen, minkä tahansa ostoksen voit jakaa, usein ilman korkoa. Mutta jos maksat in cash, usein saat ainakin 10% alennusta!
Muistan aikoinaan kun aina puhuttiin että "etelässä" on "mañana" -meininki. Heh. Hassua on se, ettei itseäni kuitenkaan jaksa niin kovin ärsyttää mañanat ja odotukset. Stressi ja hermoilu ei auta miestä mäessä, eikä asiakasta jonossa... Jos se jonotus ottaakin nyt 5 minuutin sijaan 10 minuuttia, niin mikäs sitten lopulta muuttui niin kovin? Pitäisi useammin rentoutua, irtautua kiireestä ja stressistä. Varsinkin turhasta sellaisesta. Mihis tässä valmiissa maailmassa kiire olis?

Kuhinaa Praça seiskalla

Ystäväni, Ihanaiseni, antoi idean -Riina mikset alkaisi pitämään blogia? Blog. Blogi. Bloggailla. Tämä on siis se kanava mitä pitkin voit laittaa höyryt ja huurut ulos koko kansan luettavaksi! Ja tarinoitahan riittää..
Tänään on jälleen yksi aurinkoinen päivä, ulkona täytynee olla +32 astetta, mutta täällä toimiston sisätiloissa tarkenee hienosti ilma hikipisaroita. Hassua, kuinka joka aamu todellakin heräät kuumuuteen. Hassua myös kuinka joka aamu ennen aamiaista on raivattava ensin sisukas ja toimelias muurahaisarmeija pois pöydältä. Ennen pyykkien laittamista koneeseen on hyvä tarkistaa ettei koneeseen ole pujahtanut pikkuisia sammakoita "perereca". Yhtenä päivänä tyhjensin koneen ja sieltähän tupsahti aina viimeisenkin huuhtelun läpikäynyt pikkusammakko. Ja vielä hengissä! Raukka, tuli melkein itku, sammakon pikkukorva oli haavoittunut ja yksi sormi pudonnut pois vesimyllyssä, mutta hengitti, tosin hyvin kiivaasti. Sammakko Urhea takertui kotipihan hibiscukseen ja siinä hengitteli 24 h, kunnes katosi. Toivottavasti selvisi ja sai hyvän elämän -ainakin sammakkokavereiden keskuudessa niitti mainetta. Toissapäivänä oli taas pyykinpesun aika -ja kukas siellä? Sammakko Urhean kaveri, joka ei ollut selvinnyt yhtä onnekkaasti vesimylly-matkasta..

Illan hämärtyessä on hyvä varautua kuuluisiin brasilialaisiin hyttysiin -hiljaisia ja nopeita (vastakohtia itse brasseille..) ja pistos aiheuttaa ärsyttävistäkin ärsyttävimmän kutinan! Hyttysmaila siis heilumaan heti klo 17 jälkeen. Illan tullen saapuvat myös isot muurahaiset, Suomessakin tunnetut kusiaiset -Suomen kusiaisen brassiserkku tosin harvoin tarraa hampaillaan kiinni, kunhan tallustelee pitkin lattioita ja seiniä, sinänsä siis harmiton tapaus.
Eräänä iltana ollessani yksin kotona (mieheni oli runsaiden vesisateiden vuoksi jäänyt lähikaupunkiin, koska tie oli poikki tulvan takia...), istuskelin tyynesti sohvalla ja kirjoittelin ajatuksiani. Ajatuksiini syventyneenä aloin kuulla kummallista rapinaa keittiöstä, josta tietenkin olin sammuttanut valot (jotta säästämme sähköä). Siristelin silmiäni ja kauhukseni näin keittiön pöydälla keksipakettia aukovan Timbún!!! IIIIIK. Tämä otus on jopa kissankokoinen, pitkäkuonoinen ja -häntäinen ja erittäin utelias, suomeksi sitä kutsutaan nimellä jokirotta. Omaa 4 jalkaa, pitkän hännän ja pehmeän turkin. Ihan veikeän oloinen kaveri kunhan pysyy ulkona, omilla maillaan. Illan pimeydessä alkoi urhea sota Timbua vastaan, jonka olin päättänyt häätää ulkosalle, keinolla millä hyvänsä. Kaikki "aseet" olivat tietenkin keittiön pimeimmässä nurkassa ja samaisessa nurkassa ainoa valopainike. Muutaman hysteerisen kiljaisun säestämänä Timbú hyppäsi piiloon mieheni kenkään josta jatkoi pienen piiiloilun jälkeen ulkosalle. Timbú on sinänsä aivan harmiton otus, mutta sen ympäriinsä jättämät "kakkakepposet" saattavat hiukan kiristää hermoja.. Otus rakastaa kuollakseen oman maan sokeriruokoviinaa, Cachaçaa, jota ihmiset usein laittavat tarjolle napatakseen tämän nopeajalkaisen veijarin. Kun pahaa-aavistamaton Timbú litkii Cachaça-kipon tyhjilleen, niin johan alkaa tassut heittää -usein otus pyörii ympyrää oman häntänsä perässä, kunnes joku hyväkäs nappaa sen parempaan talteen -joko korppikotka "Urubu" tai sitten ihminen. Sanovat että Timbuja myös syödään -huh, kaikkeahan sitä täällä tropiikissa.
Kotimaastossamme siis pyörii kaikenlaista karvaista ja karvatonta otusta -kulmien kingi on ehdottomasti "Monni" kollikissa, joka tallustelee rintakehä pullollaan, ei pelkää mitään -ei edes minun ja mieheni kuuluisaa kissapelotustaktiikkaa: "haramasulumlamsraabarakoo" mikä yleensä tepsii. Välillä etupihalla seisoa tollottaa aasi jos toinenkin, joskus melkein talon kokoinen hevonen rouskuttaa ruohoa. Beija-flor kolibri vierailee kotipihalla joka aamu juomassa annoksen hibiscusmettä. Puhumattakaan nyrkin kokoisista koppakuoriaisista! Ne ne vasta ovat jotakin -ääni on yhtä kova kuin mopossa! Jos megakuoriainen lentää päin niin siinä on varmasti silmät mustina -kuoriaiset eivät tosin ole millään lailla agressiivisia. Hämähäkkejä on tuhansia erilaisia, kun muutimme nykyiseen asuntoomme, niin tervetuliaisina oli ensimmäisenä aamuna kämmenenkokoinen karvajalka, ulko-oven viereisessä seinässä. Olimme varmaankin häätäneet hämähäkkiparan omasta kotoaan...
Lämmössä ei puutu elämää, sitä on joka puolella -mihin ikinä katsot: maassa, maan alla, nurkissa, jauhokaapeissa, katossa, katolla, seinissä, listojen alla.. hassuinta on että kaikkeen tottuu -myös siihen mustaan muurahaisarmeijaan ennen aamiaista. Silloin kun se armeija puuttuu -jotain on vialla!