Hups!
Ops!
Hupshupshups! Onko siinä oikeasti kaksi viivaa? Suljen ja avaan silmäni pariinkin kertaan -viivoja piirtyy selkeästi kaksi. Mieheni väittää viivoja olevan vain yhden, vaikka niitä on selkeästikin kaksi. Ohhoh. Äidiksi kolmannelle? 4kymppisenä kukkiksena?
Viimeiset kaksi vuotta olen leikitellyt ajatuksella, tai paremminkin ME olemme leikitelleet ajatuksella -jos meitä olisikin 5 (+neljä kotieläintä), kuitenkaan sen isommin unelmaa tai leikkiä toteuttamatta. Nuorimman ollessa 7v, rohkeus alkaa uuteen ruljanssiin on ollut vähissä -ja Brasiliassa lapset tulevat kalliiksi, sekin vielä. Monesti perheen kasvattaminen kaatuu finanssipuoleen; kuukausittaiset ylläpitokulut ovat korkeita. Ajatella, että perheen perustaminen kaatuu rahavaikeuksien vuoksi! Oletko ikinä ajatellut sellaista mahdollisuutta?
Yllätys saapui kuin kaunis tähdenlento, nopeasti, täynnä valoa ja yllättäen, ja vieläpä 12 vuotispäivänämme. Olen raskaana, meille tulee vauva.
Testin tekemisestä on kulunut kaksi viikkoa ja nämä 14 päivää ovat olleet täynnä erilaisia tunteita ja huolia: vessakäyntejä, huolta tulevaisuudesta, mistä ei kukaan vielä tiedä, huonovointisuutta yöllä, aamulla, päivällä ja illalla. Vessaan. Paineen tunnetta jaloissa. Vessaan. Hengenahdistusta. Flunssaa. Vessaan. Huonosti nukuttuja öitä ja tropiikin tuskaista kuumuutta. Vessaan.
Yllätysraskaus (onko se itseasiassa yllätys?), on herättänyt monia huolia mielessäni, on stressannut arkeamme ja herättänyt monia epävarmuuden tunteita. Epävarmuuden lisäksi fyysinen huono-olo ja jatkuva kuvotus ovat olleet kuin isku palleaan. Minä, aina aktiivinen, terve ja kykenevä Riina makaankin yhtäkkiä sängynpohjalla täristen heikkona, sydän jyskyttäen ja oksennusta pidättäen.
Vuosien äitiyden jälkeen uusi raskaus avaa uusia mahdollisuuksia: mahdollisuuksia parempaan vanhemmuuteen, mahdollisuuksia kasvamiseen, mahdollisuuden nauttia raskaudesta viimeistä kertaa, mahdollisuuden kokea synnytys vielä kerran, mahdollisuus imettää vielä kerran, mahdollisuus isoveljelle ja siskolle: kokemus uudesta tulokkaasta.
Öisin mietin vauvantuoksua -muistankohan sitä enää? Mietin miltähän tulokas näyttää, brasilialaiselta vai suomalaiselta? Mietin mekkoja ja shortseja, tutteja, vaippoja, tulevaisuuden painavaa vatsaa, synnytystä, turvakaukaloa, vauvansänkyä, siivousapua, rahanmenoa, rahantuloa, lasten koulua, arjen pyörittämistä.... APUAAAA! Jälleen kerran saan itseni kiinni turhien murheiden maailmasta -ja voin huonosti. Kuvottaa.
Yllätys saapui kuin kaunis tähdenlento, nopeasti, täynnä valoa ja yllättäen :
Olen raskaana, meille tulee vauva.
Riina
