Viime aikojen uutiset ovat kiehuttaneet, suruttaneet, raivostuttaneet. Aah, mutta sehan se onkin median tarkoitus, oops, unohdin.
Brasiliaan kuuluu seuraavaa:
ZIKA -virus leviaa katastrofaalisella nopeudella, jos olet raskaana valta kaikkea. Zikan ymparilla pyorii kaikenlaisia huhuja ja tuulia. Oliko aedes aegypti hyttynen jalostettu laboratorioissa? Onko viruksen levittäminen ollutkin tahallinen veto isommilta tahoilta? Brasiliassa on syntynyt yli 5000 lasta joilla on microcefalia. Yli 5000 viime elokuusta(2015) lahtien. Se on hurja luku verrattuna aikasempien vuosien lukuihin (120,147, 134...)
KORRUPTIO -maa elaa uutta korruptio aaltoa (joka tosin on saanut alkunsa satoja vuosia sitten). Presidentti on korruptoitunut, hallitus on korruptoitunut, kuvernoorit ovat korruptoituneita, kansanedustajat ja kansalaisetkin! Mika maa tama oikein on?!
KOULUTUS -Brasilia ylsi 66. sijalle nuorten opiskelijoiden vertailussa. Tutkimukseen osallistui 67 maata.
TALOUS -Brasilia karsii voimakkaasta inflaatiosta ja taistelee talouskriisin syovereissa!Kansa maksaa.
Viikko sitten sain puhelun eraalta toimittajalta Ruotsista. Minkalaiset tunnelmat teilla siella on? Kuinka kansa reagoi epidemiaan nimelta ZIIKKA-virus (psst se on ZIKA)? Aiotko kenties paeta perheinesi? Paeta? Minne? Olin omalla pikkupihamaallani, katselin ymparilleni kastellen rakastamiani kasvejani. Seurasin kolibria joka etsi metta pihamaani hibiscuksesta. Sudenkorentokin oli pysahtanyt lepailemaan pyykkinarulle. Silkkiapinaperhe juoksenteli puusta puuhun, lounasaika alkoi olla lahella. Hyttysverkotkin alkoivat olla taynna polya. Taas. Jattaisinko taman pienen yksinkertaisen paratiisini? Ja miksi? Pitaisiko olla jotenkin enemman peloissaan? Olenko jattanyt jonkun tarkean pointin puntaroimatta? Toimittajan kysymys sai minut eparoimaan omaa todellisuuttani! Olenko mina vaarassa??? "Ei, en ma taalta kylla mihinkaan lahde. Enemman pelottaa kylmyys ja paluukulttuurishokki! Ainakin toistaiseksi."
Suomeen kuuluu seuraavaa:
PAKOLAISET -vievat meidan rahamme, raiskaavat, "tapetaan ne kaikki", Rajat kiinni!, Suomi suomalaisille! Olen siirtanyt suomimatkahaaveita ainakin vuodella eteenpain: meidan taloudessahan asuu kaksi tummempi-ihoista, joista toinen on rakastamani aviomies ja toinen ihana tyttäreni. Olisi järkyttävää joutua rasismin polttopisteeseen omien rakkaisteni kanssa. Ja vieläpä kotimaassani. Hui!
HALLITUS -kiemurtelee koittaen ratkaista pakolaiskriisia. Vihdoinkin saivat vesille alykkaan lakiehdotuksen: rajoitetaan perheiden yhdistamista. Vain paksupalkkaiset saavat tuoda perheensa Suomeen! Wau, hyva ehdotus! Aah, tama koskee myos suomalaisia paluumuuttajia. Wau!
TALVI: on kylma ja luminen. Ihmiset karsivat pimeydesta ja valon puutteesta. MUTTA! Itsemurhatilatot ovat laskussa ja kesaan on lyhyt matka!
Olen viimeaikoina valttanyt televisiota ja kaikkia uutisia -uutisten mukaan maailma on niin taynna pahaa, ettei hyvalle loydy enaa jalansijaa. Olen valttanyt uutisia koska niita lukiessa A) tulen surulliseksi B) arsyynnyn. Median tarkoitus on herattaa tunteita, tyttopieni! Aah, tietenkin.
Pahin shokki on ollut seurata kavereitani Facessa -moni ja niin moni ja niin usea ovat suorastaan raivon silmassa: suomalaiset pakolaiskysymyksen edessa ja brasilialaiset puoluekysymyksia selviteltaessa. Paalla on sota : vasemmista vastaan oikeisto. Ja Rasistihitlerit vastaan kukkahattutadit. Miksi? Eiko ihmisten pitaisi ennemmin koittaa liittya yhteen ja katsoa mita yhteistyo saisi aikaan?
Olen syntynyt varmaan väärään galaksiin, tai väärälle vuosisadalle tai -tuhannelle. Miksi ihmiset ovat niin raivoisia? Missa on rakkaus ja ymmartavaisyys? Missa on auttamisenhalu? Eilen lukaisin eraan blogistin kirjoituksen Suomen vanhustenhuollosta,joka on ajautumassa kriisiin(jos ei jo ole). Todella surullista. Vaitan kuitenkin etta viela surullisempaa on unohdetut vanhukset. Unohdetut aidit (syyllistyn itsekin tahan jollain asteella), isat, isovanhemmat. He jotka ovat vanhainkodissa viikko toisensa jalkeen, ilman yhtaan vierailua omaisilta, perheelta. Muistan Mamin viimeisia vuosia kotona -pyorailin useamman kerran viikossa Tampereelta sanomaan moi, halaamaan, juttelemaan hetken. Ja mietin yli 90vuotiaan elamaa : hissukseen kotosalla, kuinka hyvalta mahtaa tuntua kun lapsenlapsi tulee vierailulle? Keittaa kahvit ja hopotella yhdessa? Se on varmasti yksi parhaimmista asioista!!
Elämä on kiireistä,on se, uskon, mutta mikä elämässä lopulta on tarkeää? Joskus on hyvä pysähtyä, edes vähän.
Puspus.
